25.8.2016

Norjan kautta Pyhälle

Norjan kautta Pyhälle. Suunnitelmat suurinpiirtein näin: Norja ja metsäreissu jossain lapin suunnalla. Romppeet autoon ja kohti pohjoista. Norjan kierroksella nopea turistiajelu Jäämeren rannalle ja takaisin. Alla muutama kuva Norjasta ja matkalta.





Koirani Zena matkasi mukana. Se on tottunut olemaan autossa, mutta tälläisillä pitkillä reissuilla se ei ole juurikaan ollut. Kun auto käynnistyy niin koira nukahtaa. Muutama päivä autoretkellä ja heti perään metsäreissu.





Autolla luontokeskus Naavan parkkipaikalle josta tutun kyydillä kohti Luostoa. Tarkemmin kohti "perhe-Luostoa" josta saikin kivuta hissilinjaa pitkin ylös rinteen päälle. Epämääräisesti erottuva polku hukkui samalla kuin koiran kanssa kierteli rakkakivikoita tosin eksymisen vaara on hyvin heikko kunhan ei käänny kokonaan ympäri ja pysyttelee suurinpiirtein samalla korkeuskäyrällä. Ukko-Luosto kierrettiin länsipuolelta sateisen kelin takia. Ei sieltä olisi kuitenkaan nähnyt yhtään mitään. Yöksi laavulle Luoston vaelluspolun varrelle. Luontopolun maasto teki vaikutuksen. Metsä sen verran vanhaa ettei se ole nähnyt sahaa muutamaan sataan vuoteen sekä pari kivaa suota. Kuvia ei tullut juurikaan otettua ylläriylläri kun sataa ja on nälkä.



Seuraavan päivän jatkuva sade laittoi jalkaa toisen eteen ja pysähtely ei tuntunut yhtään kivalle paitsi jos on sateensuojassa ja nuotio edessä. Yöksi Pyhälammelle ja laavuun nukkumaan. Sade jatkuu... 


Aamulla epävakaisessa "sataa kaatamalla" tai "ihan just sataa" säässä kohti Huttulomaa. Älä kysy mistä se on nimensä saanut, mutta huttua, höttöä, juttua yms. tuntuu löytyvän alueelta enemmänkin.



Matkan varrelle osui Kapustan päivätupa sekä paljon kivikkoa sekä mutaista polkua. Koiralle kivikko teetti välillä hankaluuksia, mutta ei mitään liian hankalia paikkoja silti tullut vastaan. Yö Huttuloman tuvan pihalla teltassa ja ilta poikkeuksellisen suojaavassa ja lämpimässä keittokatoksessa.
Viimeisen päivän etapille muutama hassu sta metriä kiivettävää kohti Noitatunturin huippua. Tästä suunnasta mentäessä ylämäki ei ole kovinkaan jyrkkä tai hankala. Nousua silti riitti!




Noitatunturin huipulla riitti vilskettä ja hälinää lukuisista päiväretkeilijöistä. Pyhältä lähtevät päiväretkeilijät taitavat mennä yleensä reittiä myötäpäivään eli meitä vastaan. Fiksumpaahan se on siihen suuntaan niin ei tarvitse mennä alamäkeen pahassa kivikossa. 


Alamäessä keskinopeus oli aavistuksen alle 1.5 km/h. Koira jännäsi kivikossa eikä reppu selässä auttanut asiaa yhtään. Joka tapauksessa hyvin selvittiin Oravalammelle ja siitä Isokurulle




Isokurulta matkaa autolle on enää muutama kilometri joten takaisin kohti kotia.

Muutamia mietteitä Pyhä-Luosto alueesta tämän retken osalta:
-Tupia, laavuja, tulipaikkoja yms. on paljon. Kaikki ruoat voi tehdä tulilla. Yöpymisen kannalta silti kannattaa ottaa teltta mukaan. 
-Kivikkoja ja juurakkoisia polkuja löytyy sieltä täältä joita normaalikuntoinen henkilö tallaa ihan hyvin. Hyvä tasapaino tai sauvat auttaa huomattavasti. 
-Koira kulki repun kanssa ihan hyvin koko reitin, mutta nämä uudet teräsverkosta tehdyt "pitkokset" aiheutti ongelmia. Onneksi niitä ei ollut kuin lyhkäsiä pätkiä kerrallaan. 
-Vettä ei saa kovinkaan monesta paikasta joten kannattaa lueskella karttaa ennakoivasti koko päivä kerrallaan. 
-Helppo kohde lyhyelle reissulle. 
-Rinkkaan ei tarvitse kovinkaan paljoa varusteita. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin kantamuksen koko viimeisenä päivänä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti