Ensimmäinen viikko koululaisena

Ensimmäinen viikko koululaisena pitkästä aikaa. Tai no todella pitkään aikaan. Eerikkilän eräopaskurssin 2014 aloittaneiden kesken ensimmäinen viikko takana ja hauskaa oli!

Koulu alkoi perinteisesti koulun esittelyllä sekä toisiimme tutustumalla. Keskustelimme taustoista sekä tulevaisuuden suunnitelmista ensimmäisenä päivänä. Aika laajaa skaalaa löytyy opiskelijoista. On sairaanhoitajaa, pankkiporukkaa, vartijaa, kalastusopasta, metallialaa, rakennusalaa, nuorisotyötä, yrittäjää, IT osaajaa yms.  Missä sen paremmin tutustuu toisiin kuin metsässä joten ohjelmassa jo heti toisena päivänä kahden yön retki lähialueille.

Retki alkoi tiistaina opiston "polkupyörien" avulla. Fillarit on... Ööö... Niin on niissä kaksi rengasta ja jokin jota satulaksi kutsuttaisiin. Ei ihan uusinta uutta :)

No, joka tapauksessa reissuun lähdettiin fillareilla opiston pihasta kohti Torronsuon kansallispuistoa. Liikuimme noin 5 hengen ryhmissä rastilta rastille. Eerikkilä-Torronsuo väli aika pitkälti asfalttia ja lopuksi hiekkatietä. Rastilta takaisin tultaessa iso musta koira liittyi seuraan. Muutaman hassun kilometrin se juoksi kovaa vauhtia vierellä kunnes pysähdyimme talon viereen ja kyselimme jos asukas tunnistaisi koiran omistajan. Ei tunnistanut, mutta varjo ja vesikuppi kiinnosti sen verran, että pääsimme jatkamaan matkaa ilman lisämatkustajaa.
Matkalla Liesjärven kansallispuistoon reitille sattui muutama sotilasalue ihan sattumalta. Ei sitä kartassa lukenut, mutta kiersimme fillarien kanssa metsää pitkin syöden vattuja ja mustikoita joita löytyi kohtalaisen paljon. Tässä vaiheessa kilometrejä oli jo ihan tarpeeksi näiden fillarien kanssa. Mikäs siinä, vikat 10 km poljin seisaalteen...
Rasteilla oli bensa/alkoholikeittimien käyttöä, matkatehtäväksi puulusikan veistoa, luonnon tuntemista, suunnistusta yms.

Suunnistuksen opettelua.
Matkalla kohti yötä.
Rastien tarkoituksena tai oikeastaan koko retken tarkoituksena oli vähäsen katsoa mitä kukakin osaa ennen varsinaisen koulutuksen alkua. Yörastilla kohtalaisen myöhään ja pimeyttä yösuunnistukseen odotellessa lisää ruokaa vatsaan. Suunnistus oli helppo ja kaikki pärjäsi oikein hyvin vaikka osa ei ollut suunnistanut yöllä koskaan. 24 aikaan nukkumaan ja herätys kello 06.00

Naapuriteltta tai siis mun teltta ja aamupuuro(?) valmistumassa.
Aikaisin aamulla kohti uusia rasteja. Lisää luonnontuntemusta ja hätäilmoituksen tekoa. Niin ja tietty kun metsä on täynnä ruokaa niin sitäkin pastan sekaan.

Märkää, mutta onneksi ei jatkuvaa sadetta.
Vehkasuo tai järvi tai meri riippuen veden korkeudesta. Näin aikaisemmat kurssit on nimennyt alueen. 
Lisäaineet muovipussissa
Kohti yörastia jossa ryhmämme oli viimeisenä, mutta silti todella aikaisin. Koko ilta aikaa puuhastella vaikka mitä. Eli käytännössä kaikki vuoleskeli puulusikoitansa innolla ja kirosanojen saattelemana :) Rasteina vielä köytökset (risti ja pukki) sekä esiintymisharjoitus. 2-3 min yleisölle. Aiheena mitä vaan. Aikaa suunnitteluun 10 min. Ai että vihaan tälläisiä...

Iltanuotio josta sai myös hiiltä lusikan tekemiseen.
Aamulla ylös pirteänä. Tai no "pirteänä". Nukuin todella huonosti vaikka aikaa oli melkein 8 tuntia. Aamulla koko sakki valui kohti hämeen luontokeskusta jossa paikka esiteltiin ja teimme sapuskaa.

Jonossa kohti seikkailuja.
Luontokeskuksessa saimme myös koko kurssia koskevan tehtävän "hämähäkinverkko". Epämääräinen naruristikko puiden välissä joiden reijistä kaikkien on kuljettava koskematta naruihin. Yksikin kosketus niin kaikki alkaa alusta. 1 tunti 45 minuuttia kesti kun koko porukalla väännettiin ja käännettiin ja muuten heiteltiin porukkaa ylös alas.

Jotain sorsia rannassa.
Takaisin opistolle huoltamaan varusteita ja saunaan. Kuvittele urheiluopisto ja sen keittiö. Ihan käsittämättömän hyvää ruokaa ja monipuolista. Jos se on tarkoitettu urheilijalle niin perus retkeilijä on kuin taivaassa linjaston päässä.


Se oli se retki. Viikon viimeisenä päivänä "kädentaidot" tällä kertaa teroitukset. Puukot, kirveet ja sahat uuteen loistoon. Kunnnostimme opiston välineet sellaiseen kuntoon, että niitä kehtaa käyttää seuraavilla reissuilla. Samalla saimme oppia puukon teroituksesta ja huollosta. Ja lisää köytöksiä.






Sellainen oli ensimmäinen viikko Eerikkilän eräopaslinjalla. Itselleni ensimmäinen viikko oli aika tuttua puuhaa. Kovinkaan paljoa ei tullut uutta juttua jota ei olisi tehnyt aikaisemmin tai osaisi jo entuudestaan, mutta kun siihen soppaan lisää 18 muuta henkilöä niin yllättävän paljon oppii ihmisistä ja muiden tavoista. Viikko oli ihan mahtava ja tällä porukalla koko vuodesta tulee jotain unohtumatonta. Seuraavaa retkeä odotellessa ja näiden uusien kasvojen myötä retket vaan paranevat :)