6.7.2014

Packraft käsivarsi

Packraftreissu käsivarressa 28.6.2014-4.7.2014

Matkassa kolme kaverusta ja kolme kelluvaa paattia. Yksi grabner xr trekking ja kaksi alpackaraft packraftia. Packraftit kulkee repussa kävelytaipaleet. Niiden paino huitelee kolmen kilon tietämillä. Kumikanootti painaa noin 20 kg joten sen ja tavaroiden raahaamiseen tarvitsee kaksi kävelyreissua.
Lähdimme kaikki eri aikoihin liikkeelle, mutta jo sunnuntai päivällä kuroimme aikaerot umpeen.
Lähtö Kilpisjärveltä kävellen kohti Tsahkaljärveä jossa minä ja Janne yövyttiin ensimmäinen yö (kartta). Janne roudasi päivällä kanoottinsa lähemmäksi määränpäätä. Itse tulin paikalle illalla.
Seuraavana päivänä vedenjakajan yli Paihkasjärvelle jossa paattien täyttö ja ensimmäiset melanvedot.  Samalla kävimme Paihkasvaaran huipulla kuvailemassa. Tästä eteenpäin alkaa kantamisen ja melomisen välimuoto eli rynkytys. Odotimme Markon saapuvan illan aikana paikalle.

Ortlieb elevation pro reppu näyttää melkein koomiselle kun siitä roikkuu kaikenlaista melontaan liittyvää varustetta.  Kokonaispaino 22 kiloa joka on reilusti enemmän mitä kyseisellä repulla on tarkoitus kantaa. Täysin vesitiivis reppu on silti melontahommissa ihan huippu. Myös läpän vetoketju on upotustiivis.
Saanatunturi taustalla.Matkalla itään kohti Paihkasjärveä. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com) (kartta)
Janne kantaa tavaransa kaksi kertaa. Molemmilla kantokerroilla repussa yli 20 kg. 
Välillä sai kahlata lumessa, mutta onneksi vain vähäsen. Jalkineina salomonin kalvottomat lenkkarit. Lisäksi ohuet neopreenisukat sekä muovipussit illaksi leiriin. Tällä yhdistelmällä pärjäsi oikein hyvin vaikka välillä oli pikkaisen vilu.
Paihkasjärven pohjukassa lounastauko. Tästä lähdemme melomaan kohti itää. Seuraava järvi olisi Termisjärvi. Näitä kahta järveä yhdistää karttaan merkattu sininen viiva. Sen melottavuudesta ei ole juurikaan tietoa... (kartta)
Packraft täytetty ja valmiina melomaan. Janne lähti vielä hakemaan omaa kanoottiansa joten minulla oli reilusti aikaa heitellä virveliä mitään saamatta :)
Paihkasjärven puolivälissä etelärannalla oli vielä jäätä sekä lunta. Rantauduimme ja lähdimme kiipeämään ylös kohti huippua. (kartta)
Paihkasjärvi. Lähdimme vasemmalta pohjukasta kohti oikeaa reunaa. Saana näkyy vasemmalla. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com) (kartta)
Kuvasimme videota jonka lopputuloksen näette joskus myöhemmin Jannen avisuora.wordpress.com blogissa. Taustalla Termisjärvi
Tuosta alkaa joki jota seurataan melkein viikko. Näyttää kiviselle, mutta mahdolliselle.
Tässä kohtaa joki on oikeasti joki! Välillä vesi virta kivien välissä tehden siitä mahdottoman meloa. Paljon kantamista ja ryömimistä. Ensimmäisiin melontakilometreihin käytettiin todella paljon aikaa. Nopeammin olisi päässyt kävelemällä suoraan ohi.
Marko sai meidät kiinni aika nopeasti ennen Termisjärveä. (kartta)
Termisjärven autiotuvalla yötä. Tämä oli toinen autiotupayöpyminen minulle. Olin tuvassa yksin joten sinne jäin. (kartta)
Seuraavana aamuna lähdimme melomaan järven toiselle laidalle kokeilemaan kuuluuko puhelin. Tekstiviestiviestintä onnistui, mutta tiedonsiirto ei. Operaattoireina sonera, saunalahti ja elisa. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com)
Melontaa kohti Jollan-Mallaa (kartta) joka kuvassa vasemmalla. Markon purje purjethtii noin 90 asteen välillä myötäiseen. Mela toimii peräsimenä. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com)
Termisjärveltä lähtee "joki" jos sitä joeksi voi kutsua. Kiviä kivien jälkeen. Taas saa kantaa ja hyppiä kivikossa. Kuvassa taitaa olla yksi miljardista hyttysestä. Kuvan sijainnista ei ole varmuutta, mutta jossain täälläpäin.
Pura ja kokoa. Packraftin kanssa se on helppoa. Reppu irti ja kantamaan. 
Repun voi myös kiinnittää siten, että sitä ei tarvitse irroittaa ollenkaan. Tuuli vähäsen haittasi kantamista mutta ei liikaa. 20 kilon repun nosto selkään samalla kuin tuuli tarttuu paattiin on aika hankalaa. Homma helpottuu suuresti kunhan alkuongelmista selviää. Kuvassa näkyvä naru paatin keulasta auttaa tasapainoon kävellessä.
Yksi leiripaikoista. Hyvin pusikkoisen rannan keskeltä löytyi tasainen paikka jota on selkeästi käytetty aikaisemminkin. Nyotiopaikalla oli myös ritilä kalan paistamista varten. Eli kalastamaan!(kartta. Saattaa olla väärä paikka...)
Muutaman tunnin miettimisen ja kalastuksen jälkeen keksin taktiikan ja kalat tulivat heti peräkkäin. Kaksi sai riittää. Harjukset kävivät pinnassa suvannossa hyvin aktiivisesti. Lipat, minivaaput yms. ei kiinnostanut ollenkaan paisti yhtä pientä taimenta. Harjukset selkeästi söivät kuoriutuvia hyttysiä. Minulla oli mukana muutama perho joista yksi tummarunkoinen pinnan rajalla kelluva voisi toimia. Kokoluokka verrattuna hyttyseen oli silti lähes tuplasti liian iso eikä harjukset siitä kiinnostuneet. Virvelin siimanpäähän puusta tehdyn kohon ja 50 cm päässä virveliä kohti 10cm tapsissa perho. Ei kiinnosta. Siima kireälle ja sormella ihan pieni naputtelu siimaan joka saa perhon tekemään aivan pientä liikettä. Poks ja harjus kiinni. Perkaus ja samantien samanlainen isku uudelleen. Perkasin ja kaivoin suohon kuopan kaloille. Siellä ne sai suolaantua aamuun asti. Muut oli jo nukkumassa eikä tienneet kaloista mitään.
Aamupalaksi edellisyön saalista. Voittaa puuron maussa selkeästi :)
Matka jatkuu alavirtaan eikä siitä ole juurikaan kuvia. Kosket on kivisiä ja packraftin pohja saa iskua oikein kunnolla. En ikinä olsi uskonut sen kestävän sellaista rääkkäystä, mutta mitään merkittäviä naarmuja ei jäänyt paatin pohjaan. Hämmästyttävän kestävä laite! Mitä alemmaksi päästiin sitä järkevämmäksi muuttui melontakin. Ei tarvinnut väkisin hinkata paattia kivien yli päästäkseen eteenpäin. Hyttysiä riitti, mutta ei ongelmaksi asti. Sää edelleen +17 ja pilvetön taivas. Olisikohan tiistai päivä tässä kohtaa. En ole ihan varma. Minun ainoa kello kännykkä pysyi repussa melkein koko reissun ja päivät ja kellonajat unohtuu nopeasti. Aurinko paistaa ympri vuorokauden ja ainoa kellontapainen taitaa olla reissukavereiden unirytmi. Hmm, ne nukkuu. Taitaa olla yö. Rommaenon melonta ja koskien kunto parani huomattavasti Kaitsajoen jälkeen. Vaikka kosket oli kivisiä niistä pääsi melomalla läpi. Rommaenon loppupäässä pääsi jo koskenlaskun tuntuun.

Rommaenon loppupäässä kosket kasvaa ja vesi riittää. Kuvassa yksi niistä, mutta ei suinkaan isoin. Packraftillä pääsi kivasti kivien yli kunhan käyttää voimaa ja unohtaa puhkeamisvaaran. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com)
Raittijärvi. Kävimme katsomassa josko siellä olisi retkeilijän kannalta jotain mielenkiintoista. Ei ole. Eikä näkynyt yhtäkään ihmistä suomen syrjäisimmässä kylässä. Kahvitauko ja matka jatkuu. Ensimmäisessä koskessa purimme vaarallisen oloisen siiman pois melojan kaulan korkeudelta. Siiman päässä oli uistin jonka myöhemmin hukkasin ajatuksissa roskikseen... (kartta)
Taas yksi yöpaikka joen penkalla. Tuulee ja on hyttysiä. Harjukset käy pinnassa, mutta tällä kertaa ovat fiksumpia eikä jää kiinni. Matkalla näimme krapulaisia kalastajia sekä kalastajia. (kartta)
Majoitteena minulla oli hillebergin akto, Jannella nallo ja Markolla tarppi sekä hyttysverkko. Kuvassa oleva tarppi oli aluksi toisinpäin kunnes tuulensuunta muuttui. Roskat kuvassa on niitä pieniä lintuja jota tuntuu olevan kaikkialla.
Rommaeno lähenee loppuansa. Janne kiipesi korkean harjun päälle kuvailemaan. Harjun lähes pystysuorassa hiekkaseinässä pesi lukuisia törmäpääskyjä. Tämän kosken jälkeen oikea käteni kipeytyi ranteesta. Liekö liian suuri rasitus vai yksittäinen iso aalto jonka reunalla on vääntänyt liikaa vastaan. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com) (kartta)
Päiväunet Lätäsenolla. Tasainen virta vie muutaman kilometrin tuntivauhdilla eteenpäin. Leveä joki joten hyttysistäkään ei ole haittaa kunnes ajautuu ihan reunaan kiinni. Aika rentoa melomista tosin yllättävän tylsässä suvannossa.
Katseltiin kartasta taukopaikkaa isolle hiekkasärkälle. Perillä särkkä oli vain saari jossa on puskaa ja puita kunnes Janne huudahtaa: Me ollaan siellä, se on tässä alla! Hienoa hiekkaa ja 10 cm vettä. Rantaan pitkä matka. Hetken kävely kunnes syvyys riittää taas melomiseen. (kartta)
Munnikurkkio. Toinen Lätäsenon pahoista koskista reitillämme. Vaikea osuus on yllättävän lyhyt. Marko otti ja laski sen alas kahdessa osassa. Tästä video myöhemmin. Itse en uskaltanut ja kannoin varusteet ohi. (kartta)
Munnikurkkio. Kaikki purettu.

Hirvasvuopio autiotupa. Ihan kiva, mutta hyttyset löytää tiensä sisään. Keskellä yötä evakoin itseni telttaan ötököitä karkuun. Kämppäkirjan mukaan aika vähällä käytöllä. Ranne kipeytyi entisestään. Rajumpia tulehduskipulääkkeitä peliin jotta päsee pitkistä puuduttavista suvannoista eteenpäin. (kartta)

Isokurkkio. 5 km iltalenkki katsomaan sitä ISOA. Tätä ei lasketa edes ajatuksessa. Ehkä unissa tulee laskettua useampankin otteeseen :) (kartta)
Isokurkkion alku. Tai oikeastaan osa siitä muutaman kilometrin koskesta.
Isokurkkio kannettiin ohi. Tai siis käytännössä kaikki kantaa ohi. Koski on sellaista laatua ettei sinne olekkaan jokapojalla asiaa. Muutama virtapaikka jäljellä ennen Markkinaa. Hupia niistäkin sai. Ei ollut ihan perusvirtoja nekään. Viimeinen 20 km suvanto nollat taulussa ja käsi paketissa saavuimme viimein Markkinan kylälle josta bussi kohti Rovaniemeä. Sopivasti etuajassa kokkailimme paikallisen leirintäalueen keittiössä sisällä lämpimässä. Vettä satoi koko päivän aamusta alkaen.

Koko porukka yhteiskuvassa. (kuva Janne http://avisuora.wordpress.com) Tähän loppui tämä retki. (kartta)




Siihen loppui retki. Aikaa meni noin 6 päivää vaikka varauduimme viettämään 8 päivää maastossa. Alkupään melonnasta ei juurikaan ollut tietoa kuinka hyvin pääsee etenemään. Tiivistelmä -Kilpisjärvi-Rommaeno-Lätäseno melonnasta:

Kilpisjärvi-Paihkasjärvi pitää joka tapauksessa kävellä.

Paihkasjärvi-Termisjärvi väliä voi meloa, mutta joutuu rantautumaan useasti ja raahaamaan varusteita. Packraftilla ja kevyellä varustuksella tuon välin voisi suosiolla ohittaa maita pitkin.

Termisjärvi-itään. Alkumatka epämääräistä lampien, jokien ja kivikon välimuotoa.

Rommajärvi-Rommaeno. Järvestä lähtien melonta muuttuu mukavammaksi kunhan vaan vettä riittää.

Rommaeno. Meloimme kaikki kosket. Kannoimme vain liian matalia paikkoja ohi. Loppupäässä pääsee koskenlaskun makuun ja vesi riittää normaali vedenkorkeudella.

Lätäseno. Normaali vedenkorkeudella reitillä oli kaksi PAHAA koskea. Munnikurkkio ja Isokurkkio. Pitkissä suvantopätkissä vesi silti virtaa ja kevyesti melomalla nopeus huiteli 5km/h. Alpackaraftilla se on kova nopeus :) GPS ja siihen merkattuna kaikki nimetyt kosket yms. Monta paikkaa käytiin tarkastamassa etukäteen. Kosket on piiiiitkiä paikoitellen. 
Isokurkkion autiotupa on todella vähällä käytöllä ainakin lohisesongin ulkopuolella. Polku joka kiertää kosken alkaa tuvan pihasta. Reissun pisin kantomatka kosken ohi.
Markkinassa reissun päätepisteessä ei ole juuri mitään. Leirintä/mökkimajoitusta sekä sen yhteydessä pieni kahvila. Kuulema oli juuri aloittelemassa kesäkautta (4.7.2014).
Kokonaismatka noin 140 km.

Varusteista:
Lenkkarit ja neopreenisukka vaikutti toimivalle ratkaisulle. Myös housut saa olla nopeasti kuivuvaa sorttia. Alkumatkasta oli aika paljon kävelyä joenpohjassa ja kivikossa. Illaksi muovipussi ja kuivat sukat samoissa lenkkareissa. Kaikki kannattaa pakata vesitiiviiksi. Kukaan ei kaatunut, mutta reppua tuli uitettua muutamaan otteeseen.
Hanskat kädessä on paljon mukavampi työntää paattia pohjan kivistä tai rannan risuista repimällä.
Kännykkä ei kuulu koko reitillä ellei kiipeä jonnekkin korkealle.
Alkumatkasta avotunturia joten tuulisella kelillä majoitteen tukevuuteen kannattaa panostaa. Tällä reissulla ei tuullut mitenkään ihmeellisesti. 
Repun kokonaispaino 22kg mukaanlukien kaikki melontavarusteet sekä packraft. Muutaman kilon voisi pudottaa, mutta siihen ei ollut tarvetta.

Matkassa mukana:

4 kommenttia:

  1. Hienon reissun teitte! Päivällä heitti, ettei oltu samassa bussissa palatessakin - mulla oli alun perin tarkoitus tulla takaisin juuri tuolloin 4.7., mutta paluu aikaistui päivällä, kun ahnehdin Inari - Karigasniemi -välin nopeammin kuin olin suunnitellut.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi14/7/14

    Hienoa, että reissu onnistui. Tuo Packraft näyttää kyllä pätevältä. Kuskilta jo kuulin, että olit ehtinyt bussiin meitä päivää aiemmin. Oma vaellusreissu meni jo säidenkin puolesta kutakuinkin täydellisesti, vaikka hiukan arvelutti, miten tytär pärjää. Suunnitelmien mukaan mentiin, vaikka Kilpiksellä varoiteltiin reitin huonosta kunnosta (lumi, vesi). Varmaankin siksi, että vaelluskaveri oli kovin lyhyen sorttinen. :D

    VastaaPoista
  3. Mainio reissu ja mainio kertomus siitä. Ehkä Suomen mahtavin erämaajoki (tosin pidin Valtijoesta ja Poroenosta enemmän, mutta jokseenkin samaa jokeahan ne on Lätäsenon kanssa). Packraft on hämmentävä ja hieno peli. :) Oliko Munnikurkkion rantasaunarakennuskin purettu? Kuulin huhua, että se säästettäisiin. Antoi hyvät pehmeät löylyt 2011. :)

    VastaaPoista
  4. Rantasauna oli pystyssä, mutta niin vahvasti suojattu ettei sisälle pääse hajottamatta paikkoja. Ikkunat ja ovet peitetty vahvalla vesivanerilla. Mukavahan se olisi jos se vapautuisi yleiseen käyttöön. Nyt vaikutti sille ettei kukaan ole onnistunut päättämään sen kohtaloa. Sinällään harmi, että koko alue on purettu. Olisi ollut aika mielenkiintoinen "autiotupa" jos kaikki olisi jätetty pystyyn. Käyttäjiä tuskin olisi paljoa.

    VastaaPoista