17.11.2013

Pääkaupunkiseudulta lyhyelle retkelle: Kopparnäs, Inkoo

Työvuoro loppui lauantai illalla Espoossa. Varusteet pakkasin jo edellisiltana jotta voin lähteä suoraan töistä polkemaan kohti Inkoota. Laukut kiinni ja kohti länttä. Länsiväylän moottoritienjatke ulottuu nykyään jo Kirkkonummen keskustaan asti. Pyöräilijälle se tekee vähäsen ongelmaa varsinkin kun kaikki kartat ei ole vielä ajantasalla. Google maps antaa kohtalaisen hyvän ohjeen, mutta välillä se tekee ihme siksakkia Kirkkonummen kohdalla. Kevyenliikenteenväylä alkaa Kirkkonummen Hangon liittymästä tien pohjoispuolella (Kirkkonummentien länsipuolella). Tähtää sinne äläkä tee kuten minä...
Päädyin polkemaan junaradan pohjoispuolella kulkevaa tietä pitkin, menihän se oikeaan suuntaan. Talot vähänee ja katulamput harvenee. Onneksi kuusta sai aika hyvän kompassin. Jos se pysyy takavasemmalla niin ainakin suunta on jotenkuten oikea. Mopoautoa väistäessä päätin turvautua kännykän karttoihin joka näytti pikkutien vievän jossain vaiheessa takaisin isolle tielle junaradan toiselle puolelle.

Tähän loppui katuvalot tie 51 varrella. (kännykkäkuva)
Tie 51 on oikeastaan aika mukava tie ajaa pimeälläkin. Piennar on kohtalaisen leveä ja tärinäraidat on riittävän lähellä ajokaistaa. Muutamassa paikassa on asfaltti surkeassa kunnossa joten pyörän ajovalon keilaa saa tuijottaa koko ajan. Iloinen yllätys silti oli, että suurin osa autoilijoista silti väisti oman kaistan reunaan joten pyöräilijän ja auton väliin jää noin 1,5-2 metriä ja välillä ehkä enemmänkin. Tietty muutama urpo silti osui kohdalle joita ei kiinnostanut tien reunassa kulkeva ollenkaan. Päällä minulla oli heijastinliivi sekä pyörässä kaikki heijastimet sekä pyörälaukkujen heijastimet, tuskin se oli näkymisestä kiinni.
Tarkkaa suunnitelmaa koko reissulle ei ollut muuten kuin tähdätä länteen. Kopparnäsin tienhaaran kohdalla katsoin kellon näyttävän 21.00 joten ehkä se olisi ihan hyvä paikka yöksi. Alkuperäinen suunnitelma oli päätyä Tammisaareen joko suoraan tai yhdellä yöpymisellä.
Lähes täysikuu valaisi sen verran hyvin hiekkatietä, että ajovaloa ei tarvinnut. Huvikseni kokeilin ajaa valottomana muutaman sata metriä. Kuoppa ja turvallisuus silti palautti lamppuun virrat päälle.
Yllättävän magee fiilis ajaa hiekkatietä peltojen keskellä myrskytuulen puhaltaessa takaa. Ajonopeus suurin piirtein sama kuin tuulen nopeus. Tai tuskin on, mutta tuuli ei suhissut korvissa lainkaan. Jokaisen puron kohdalla kuulee veden virtaavan ja kuu valaisee kaikki niityt ja pellot. Tähtitaivaskin on jotain aivan muuta kuin Espoosta ihmeteltynä.

Kopparnäs
Kopparnäs infotaulu. Saavuin vasemmasta yläreunasta alueelle.
Koko hiekkatien pätkä meni ilman karttaa. Tie on saman niminen loppuun asti. Päädyin keittokatokselle, eli sille mikä ekana tuli vastaan. Kova tuuli, nälkä ja pimeää. Ensimmäinen saa kelvata. Nuotion tekoa helpotti kummasti valmiiksi pilkotut kuivat koivuklapit. Ei tälläistä ole Nuuksiossa, luxusta :)
Söin suklaapatukan joka on aika harvinaista minulle. Pyöräretkillä kuitenkin tekee mieli jotain helppoa ja nopeaa energiaa koska laiskuus (lue huono kunto) saa syömään liian myöhään. Vaatetta päälle ja leikkimään kameralla.

Kuutamo Kopparnäsin etelärannalla.
Kova tuuli ja kostea ilma sai vetäytymään nuotion lämpöön. Päällä oli brynjen verkkopaita, villainen t-paita, kalvoton softshell ja jalassa fleecehousut ja tuulihousut. Ei riitä kylmä tuli kameran kanssa.

Nuotiokatos yöllä. Kuu avusti kuvaamista. Oikean puolen seinässä on pleksi koska se on suoraan etelään kohti normaalia tuulensuuntaa.
Kattila tulille ja sapuskan tekoon. Koitin välttää liiallista veden käyttöä kun ei ollut ihan varmaa mistä saa lisää. Silmämääräisesti vettä kattilaan pastan kanssa kiehumaan. Kokeilin sellaista määrää keitinvettä jota ei tarvitsisi kaataa pois. Täysjyväpasta kypsyi ja sekaan yksi sipuli sekä tonnikalapurkki maultaan... ööö... Enää ei muista. Jokatapauksessa siinä oli kookosmaitoa ja kermaa??? Koko soosissa liikaa vettä ja sekaan kourallinen aurajuustoa. Siinä sitten naureskelin sapuskan ulkonäköä. Käsittämättömän rumaa, mutta silti hyvää.

Näyttää kamalalle, mutta maistuu hyvälle!
Huoh, nyt on kieli palanut ja vatsa täynnä. Majoite pitäisi pystyttää tai ylipäätänsä etsiä paikka missä nukkuisi tai olisi nukkumatta seuraavaa yötä. Kello käy ja parin tumman oluen jälkeen katoksen penkki näyttää juuri sopivalle. Se on tasan alusta levyinen. Kyllähän siinä nukkuu, mutta vierastan yleisien tulipaikkojen valtaamista yöksi. No tälläkertaa sitten olen yötä. Varmuudeksi silti pakkaan kaikki irtotavarat pois joten katoksessa on kaksi pyörälaukkua ja minä.
Yö meni mukavasti ja lämpimästi. -9 untuvapussi, marmotin bivy tuulensuojana, fleece housut, kaksi pitkähihaista, pipo ja buff kaulalla. Hetkonen, näillähän pitäisi pärjätä talvellakin 20 astetta kylmemmässä... Pitänee taas totutella kylmään. Makuualustana thermarestin ridgerest solar ekaa kertaa. Se on soliten paksumpi versio. Yllättävän mukava tasaisella lautapenkillä ja lämmin.

Aamu. Nään unta, että herään askeliin kello 13. Todellisuudessa on vielä hämärää. Nään uudestaan unta jossa lapsiperhe paheksuu nukkumistani. Herään ja tuumaan kellon olevan liian vähän. En tosin tiedä mitä se on. Nopea aivojen torkutus kunnes taas kuuluu askelia ja nyt näkyykin joku. Ehkä voisi nousta ylös ja katsoa kännykästä mitä kello on oikeasti. 0830 ja sunnuntai! Nyt on jokin asia pielessä ja pahasti. Sunnuntai huh huh!

Kamat jo räjäytetty ja kattilan kaivaminen käynnissä. Nälkä!

Nousen ylös aamupalan tekoon. Rannassa näkyy perhokalastaja joka vissiinkin on meritaimenen perässä. Tässä puuskaisessa tuulessa ei kyllä ensimmäisenä tulisi mieleen perhokalastus merellä, mutta mikäs siinä kun aurinko paistaa. Twitteriin vilkaisu kertoo jonkinlaisen myrskyn olevan Suomessa.

Aurinko nousee jo saarien yli.
Kattila tulille ja murukahvi sekä puuro naamariin. Murukahvi ja puurohetki, kaksi kurjaa jotka ovat silti metsässä ihan täydellistä. Kamat kasaan ja pieni kierros lähialueella. Sama lenkki kuin yöllä, mutta nyt saattaa nähdä selkeämmin. Tulipaikan vieressä on korkea kallio jonka päälle kulkee hiekkatie. Poljen ylös kunnes pääsen huipulle. Tuuli on ihan käsittämättömän luja. Pyörän taluttaminen alkaa oleman vaikeaa. Onneksi aurinko paistaa valokuvia varten. Vähemmässä valossa kuvaus ei onnistuisi kun tuuli heiluttaa kuvaajaa niin pahasti.

Kopparnäsin näköaloja huipulta. Inkoo oikealla.

Takaisin alas metsään tuulensuojaan. Kartta ei oikein kertonut pääseekö pyörällä ajamaan "rantareitin". Kartassa se on merkitty vain poluksi joka saattaisi olla hankala 30mm renkailla ja pyörälaukkujen kanssa. No nopeastihan se selviää kun kokeilee.

Karttaan merkitty "polku" nimellä rantareitti on pyörän kanssa ihan ok.
Rantareitti joka oli merkitty polkuna onkin hiekkatie. Ei siitä autolla aja, mutta kaikenlaisilla pyörillä siitä selviää. Oikein hyvin myös rattaiden kanssa (jos on seikkailumieltä). Osassa kohtaa on avokalliota joka on todella liukas joten ne muutama sata metriä talutin suosiolla. Kapeat ja kovaksi pumpatut renkaan märällä kalliolla--> älä koske jarruun :)

Rantareitin länsipäässä komeita avokallioita rannassa.
Rantareitin länsipäässä on myös toinen keittokatos. Välimatkaa tällä ja missä yövyin on noin 200 metriä. Molemmat merenrannassa ja perille pääsee vaikka yhdellä jalalla hyppien parkkipaikalta.
Tuollaisella yhdistelmällä kopparnäsin rantareitti on mahdollinen. Ortliebin laukut jossa kohtuu tiiviisti painavaa tavaraa sekä kona honky tonk pyörä jossa 30mm renkaat isoimmalla kuviolla mitä löytyi. Mustassa paketissa tarakalla on vain solumuovialusta, näyttää painavalle, mutta ei ole.
Matka jatkui pitkin mönkijän levyistä hyväkuntoista hiekkatietä eteenpäin. Tarkoitus oli päästä itäreunalle ettei tarvitsisi ajaa samoja teitä niin paljoa. Vastaan tuli vain kolme ihmistä ja kaksi koiraa... Ylläri ylläri koirat kouluttamattomia ja ilman hihnaa. Omistaja huuteli moneen kertaan koiriansa, mutta se ei vaikuttanut mitään. Molemmat koirat änkivät kiinni pyörään ja pysähdyin. Onneksi eivät käyneet kiinni jalkaan. Omistaja ei pahoitellut tilannetta millään tapaa vaan tuumasi kysymykseeni "voisitko pitää koirat kiinni"? Niin vissiin... Oli vastaus. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos koira on koulutettu ja tottelee isäntäänsä niin siitä vaan pidä vapaana, mutta koirat jotka iskee iholle haukkuen ja pysäyttää kulkijan ei saisi olla vapaana missään eikä koskaan varsinkaan ulkoilualueella. Toivottavasti joskus keksitään koiranomistamiskoe jossa tyhmemmät ei saisi pitää koiraa jos eivät osaa.

Polku loppui hetkeksi ja päästiin toiselle tulipaikalle jossa on myös komea ranta sekä kaivo. Tulipaikka on kuin talo. Se on kokonaan suljettava ja sisältäkin näytti kuin olisi mökissä tai vastaavassa.

Tulipaikka kuin talo.
Olet tässä. Kopparnäs itäinen tulipaikka.

Tulipaikka on siisti vaikka parkkipaikan autot näkyvät 50 metrin päässä. Rannassa mukava hiekkaranta ja jonkinlainen laiturin tynkäkin on vedessä. Paikalla on myös kaivo. En maistanut, mutta vesi ainakin on korkealla. Muutama pumppaus niin vettä tulee.

Tulipaikan ranta.
Ihan pikkaisen itään päin karttaan on merkitty hiekkaranta. Sinne siis, paistaahan aurinkokin. Polku jatkuu kohtalaisen hyvänä rantaan asti. Matka ei ole pitkä. Ranta on hieno ja paikkoja teltoille on paljon. Maasto tasaista hiekkaista metsää johon teltan saa juuri sinne minne haluaa.

Rannan alussa joka jatkuu vielä pidemmälle. Rannalla on myös vessa.

Kiva ranta. Tänne pitää tulla uudelleen kesällä ja talvella ennen kuin jäät saapuvat. Tästä eteenpäin hiekkatien ja polun välimuoto meneekin hankalaksi. Ajettava jos on seikkailunhalua ja voimaa. Kertaakaan en taluttanut, mutta mönkijän jättämät syvät lätäköt tuo haastetta polkemiselle. Kaksi kertaa keskiö upposi mutaan jossa ainoa ratkaisu oli joko polkea tai hypätä lennosta pois kyydistä ja repiä pyörä pois mudasta.

Sininen viiva on hiekkatietä jossa pyöräily on ihan helppoa poislukien avokalliot. Keltainen viiva on astetta haastavampi varsinkin jos on sateista. Uran vieressä kuitenkin pystyy taluttamaan joten mahdollista kaikille fillareille joilla voi ajaa sinisen pätkän. Maantiepyörällä kurja kuten on kurjaa 51 tieltä asti. (kuva http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/ )


Hetken päästä polku nousee rinnettä ylös ja mutavelli helpottuu. Sitten tuleekin alamäki... Pelottaa painaa jarrua kunnes on pakko. Kamala rutina ja pauke kuuluu kun jarrupalat hinkkaa vannetta. Tämä ei ole hyvä juttu! Kohta vissiin pitää hankkia uudet vanteet jarrupaloista puhumattakaan. Polku laskeutuu pickalan golfkentän reunaan. Myrsytuuli sivusta saa hymyn nousemaan, tämä näyttää varmasti todella hassulle ajaa vinossa tuulta vasten. Vielä hassumpaa on lätkiä palloa sivutuuleen joka näyttää aika toivottomalle. Kentällä on silti aika paljon porukkaa. Hiekkatie kentän reunassa on k u o p p a i n e n ja jarrua saa painaa tai siis saa jos kehtaa. Jarrupalat on vieläkin kuin hiekkapaperia. Tie päättyy asfalttitien reunaan jossa on kevyelle liikenteelle on puoli. Jei! Sitä seuraillen 51 tien varteen.
Tarkoitus oli mennä Tammisaareen. Eihän sinne olisi kuin muutama hassu tunti... Vastatuulessa pyörän taluttaminen on hankalaa ja ajaminen pienimmällä vaihteella on ainoa vaihtoehto. Tässä ei ole mitään järkeä, pysyy ne tammet siellä seuraavaan reissuun. Myötätuulessa kohti kotia. Täydellistä polkea tälläisessä myötätuulessa. Alamäissä sekä tasaisella ei tarvi tehdä käytännössä mitään kunhan tuulipinta-ala on tarpeeksi iso. Jonkun nimenkin ne oli antaneet tälle myötätuulelle.

Kotimatka 51 vierustaa kunnes alkaa pyörätie. Rentoa ajamista myötätuulessa ja Kirkkonummen kautta koukatessa ärsyttää kohtalaisen pitkä ylämäki. Sitä saa puskea astetta kovemmalla voimalla. Länärin varteen ja siitä kotiin.

Vähän ennen kehä 3. länsiväylän varressa.

Matka taittuu tuulen avulla sekä 51 tien uudella "baanalla". Osassa kohtaa tie on silti pilattu ajamalla kaivinkoneella tai vastaavalla. Uusi asfaltti ei ole kovinkaan tasaista. Nyt kotona, urheilu on pah... ei kun hyvästä varsinkin jos yhdistää siihen metsäretken!


Kopparnäs ei ole kovinkaan kaukana jos lähdet pääkaupunkiseudulta fillarilla. Bussillakin pääsee jolloin kävelymatkaa nuotiopaikoille tulee olemaan noin 5 km eli käytännössä noin tunti kävelyä. Talvella siihen voi yhdistää hiihdon tai lumikenkäilyn. Laiskat paskat painelee autolla suoraan tulipaikalle, mutta alueen siisteydestä päätellen se ei ole viikonlopun bilepaikka. Kannattaa tutustua varsinkin sulan veden aikaan kun rannat on hienoja ja harvassa paikassa pääsee kulkemaan rantaa pitkin näin pitkän matkan ilman asutusta.

http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/index.php?k=13399


1 kommentti:

  1. Tuollainen koiranomistamiskoe olisi kyllä tarpeen. Itsekin olen saanut koiran hampaanjäljet nilkkaan, kun omakotialueella pihalla lasten kanssa leikkivä (?) susikoira keksi lähteä katua pitkin ajavan sunnuntaipyöräilijän kimppuun. Toki tuollaisen pedon voi karkottaa esimerkiksi napakalla potkulla, mutta ei viitsisi pahoinpidellä eläintä sen takia, että sen omistaja on idiootti.

    VastaaPoista