Saariselkä vaellus

Vaellus Saariselän maastossa 3.8-9.8.2013 Otavaeltajien kanssa.

Jossain vaiheessa kesää sain tekstiviestin kaverilta, lähdetkö lappiin? Ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta. Hep ja menossa ollaan. Hetken sai selvitellä lomia töistä ja muita käytännön järjestelyitä. Vaellusparini A sai nauttia rajoitteellisesta ruokavaliosta koko retken. Nyt mennään vain kasvisruoalla (juustoa unohtamatta).
Vaellus oli Otavaeltajien (partiolippukunta) reissu johon lähdin aikalailla ulkopuolisena. Osa johtajista oli silti tuttuja huippu 2011 vaellukselta. Onneksi en ollut ainoa lippukunnan ulkopuolinen.

Lähdimme reissuun Eskelisen linjalla Perjantai illalla kello 22.00 Kampista, Helsingistä. Tiedossa on tooooodella pitkä bussimatka kohti pohjoista. Olemme kolmessa ryhmässä. Samoajat, johtajat ja äidit/mummit sekä lapset. Itse kuulun keskimmäiseen johtajaporukkaan pääluvun ollessa 8 henkilöä. Kokonaismäärä taisi olla 20 henkilöä.
Bussimatka sujui hyvin vaikka en nukkunutkaan juuri ollenkaan. J kertoi valvovansa koko yön, mutta sekin hupi meni unten maille joskus 3 aikoihin. Kännykkä ja powerit piti hereillä loppuyön.
Vaellusparini A hyppäsi kyytiin Oulusta. Muutama tunti miettiä mitä puuttuu tai on liikaa. Olisi pitänyt ostaa ABC huoltarilta vaikkapa alibi tai seiska niin olisi nukuttanut.

Lauantai päivällä kello 14 tai 15 tai jotain sinnepäin pääsimme lähtemään maaston. Ensimmäiseksi ylös tunturiin ja siitä eteenpäin.
Kiilopään huippu.
Matkalla löytyi uusi kaveri.

Kiilopään huipun kautta kohti Rautulampea. Kävelimme ylhäällä tunturissa välttäen polkuja. Yllättävän kivaa maastoa kulkea. Yö Rautulammella ja kävimme illalla huiputtamassa Kutturapäät. Osa porukasta jäi silti nukkumaan.
Huipulla ihmeteltiin Sokostin suuntaa. Vaihtoehtoja on näköjään monta...
Kamalaa herätä herätyskelloon. Siis aivan kamalaa. Tähän voisi lisätä muutaman kymmenen kirosanan jos kehtaisi. Porukalla kun on liikkeessä niin jonkinlainen aikataulu on hyväksi. Heittäisisin kellon järveen jos olisi varaa ostaa uusi :)

Mustikoita on ihan helv... paljon.
Montaa tuntia ei tarvinnut kävellä huomatakseen mustikoiden määrän. Niitä on paljon ja ISOJA. Melkein missä vaan kun pysähtyy voi heittää itsensä maahan popsimaan herkkuja. Aamupuuron seassa erinomaisia!

Ensimmäinen aamu. Joka paikkaan sattuu. 16 tuntia bussissa nukkumatta. Edellä olevassa penkkirivillä matkasi pariskunta kohti Kilpisjärveä. En kehdannut sanoa penkkien asennosta. Näköjään ne tarvitsi unta enemmän kuin minä.
Rautulammelta lähdettiin kohti Tuiskutunturia. Perinteitä muistellessa ylös tunturiin ja reitti avomaastossa kohti yöpaikkaa. Lounaspaikka olisi tuttu pieni lampi tunturin kupeessa. Kuiva kesä teki muutoksen suunnitelmiin.
Vettä ei löydy vaikka kuinka etsii.
Lampi tunturin kupeessa osoittautui kuivaksi. Ei muuta kuin alemmaksi puroa etsimään.

Joku kaikkien kaveri osaa varmaan sanoa kukan nimen?
Tuttu silta?
Joki jossain...
Lounaaksi nuudeleita ja kasviksia.
Lounas oli hyvä ja maittava. Muutama vilkaisu karttaan ja menoksi.
Reitin suunnittelua.
Kun reitti on valmis edes jotenkuten alkaa kävely. Meidän reitti oli aikalailla lonkalta heitetty. Mennäänkö tuonne tai sitten vois mennä tänne. No katsotaan siellä....

Yöpaikan etsintää kallion keskeltä.
2. yö korkealla tunturissa. Tuiskutunturi taisi olla paikan nimi. Vettä oli saatavissa kovin heikosti. Muutama lampi yritti auttaa pahimpaan hätään. Maku oli kuin vesi olisi ollut muovipullossa viimeiset 6 kuukautta... Kävin uimassa ja pesin vaatteet. Siis kävin uimassa. Minä hiekkarantojen sankari ja kylmän veden vihaaja kasteli itsensä. Siis ihan oikeasti kävin vedessä ilman kuivapukua. Hyi helv... ihan käsittämättömän kylmää vettä. Pakko on kurja asia jos vesi on kylmää.

Telttapaikka tunturissa. Hilleberg rajd.
Teltta sai oman kolon hetken etsittyä. Tuollainen nuuska muikkusen mökki saisi olla tuulensuojassa jos vaan on mahdollista. Aina ei voi voittaa.
Osa porukasta nukkumaan ja loput kohti viereistä huippua. Tuiskupää vieressä ja muutaman tunnin koukkaus sinne.
Huipulla.
Aamu, ai että on kiva herätä aamuun. Kello soi ja vettä sataa. Kalsaritkin jäi narulle kuivumaan. Onhan se kätevää kun luonto pesee kalsarit yön aikana. Kevyt rutistus ja matka jatkuu. Märät kylmät kalsarit jalassa ei tee mieli pysähdellä. "Kyllä ne yöllä kuivuu" ja aamulla kastuu... Heikko minä.

Aamupäivän maisemat.
Onneksi sade ei jatku kovinkaan rankkana. Sadetakki riittää ja jalat kastuu. 
Valitsin vaellukselle Salomonin lenkkarit. Vesi pääsee sisään ja ulos kun tarve vaatii. Muutaman reijän sai silti puhkoa puukolla kun Salomonin tuotekehittäjällä on ollut jotain aivan muuta mielessä.

Lupukkalampi edessä
Seuraava yö Lupukkalammella jossa näemme vanhempien kanssa kulkevat. Kengät vuotaa ja nälkä painaa. Kunhan lettujen päällä on tarpeeksi sokeria niin meno jatkuu.

Sukat kuivumassa.
Tyhmistä jaloista kärsii koko ruumis vai mitens se nyt meni. No jokatapauksessa mulla oli jalassa kalvottomat lenkkarit sekä kaksi sukkaa. Ohut linersukka sekä todella paksu vaellussukka. Repussa varalla toinen pari palksuja sukkia lähinnä yö käyttöön. Yö sukat on vain yötä varten. Käyttösukat jos on märät niin voi voi. Niillä mennään.

Seuraava yö Muorravaaranjoen rannalla tuvalta aavistus etelään. Joen yli pääsi hyppimään kuivin jaloin.


Tuvan isoin hyöty: Paskahuussi. Tykkään...
Hemmetisti muurahaisia jotka änkee tavalla tai toisella sisälle telttaan. Polttiaisten määrä on lähes koominen.
Näitä on paljon!!!
Aamu ja hop hop ja hop yli joesta. Varpaat kastui. Synkkää kurua pitkin kohti seuraavaa paikkaa.


Ei tuule. Kurussa on geokätkö. Sitä ihmetellessä tuuli tekee tempun. Nyt tuulee ja kunnolla!!!

Kätkö on siellä jossain.
Matka jatkuu löytyneen kätkön jälkeen kohti lounaspaikkaa. Sää on edelleen hyvä ja mustikoita löytyy riesaksi asti. Mahaan sattuu.

Joku kuru. Jotkin sanoo sitä paratiisikuruksi...
Näitä riittää riesaksi asti. Joka kerta kun pysähtyy voi napata kourallisen.
Paratiisikuru. Saariselkä.
Paratiisista en tiedä, mutta oikein kiva paikka ruokatauolle. Latasin samalla kameran akun powerit laturilla
Kamera lataantumassa.
Jälkiruoan metsästystä.
Sapuskat napaan ja kohti Sarviojan kämppää. Itse kämpälle emme osuneet vaan vähäsen huti. Pienimoisen kikkailun ja housuttoman ylityksen jälkeen olimme taas joen toisella puolella. Tällä kertaa koko porukka kasassa vaikka samoajat yritti luistaa yöpaikasta.
Madtree ja cuben tarppi. Toimii vaikka onkin tarkoitettu saman firman riippumatolle. Kuvassa itse herra Madtree omistaja/tuotekehittelijä Elias.


Sapuskaa naamariin. Tällä kertaa.. no, kuva kertoo kaiken.

Yö sataa. Aamu sataa. Päivä sataa. Vettä tulee joka suunnasta. Jään nukkumaan kun kaverit käy viereisellä Ruopimapäiden huipulla. Vissiinkin huippu pilvessä ja sää kamala. Matka jatkuu kohti tuntureita. Ylhäällä pilvet haittaa suunnistusta ja tarkkana saa olla ettei eksy.
Pää pilvessä...
Sumua ja pilveä riittää. Kompassin kanssa saa olla tarkkana ettei ajaudu väärään solaan.


Ja mikä onni. Pilvet väistyy ja maisema kirkastuu. Ensimmäinen ja viimeinen kuorihousupäivä :)


Viimeinen yö Helanderin kotajärven rannassa. Aurinko paistaa vaikka yöllä satoikin. Viimeisenä päivänä on sopivasti aikaa ihmetellä nähtävyyksiä. Kävimme Suomujoen kolttakentällä ihmettelemässä asumuksia. Luulin paikan olevan vanha, mutta iän puolesta oma isäni olisi voinut elää siellä.





Tilausbussissa on kivaa. Saatiin pummattua toiselta lippukunnalta kyyti Espooseen. Hinta laskee ja matka-aika lyhenee 16 tunnista 14 tuntiin.... Jee!!!

Sellainen oli tämä retki. Joskus jotain muuta ja nyt tätä.