15.2.2017

Talvi

Kellunta. Joko päivällä tai yöllä revontulia katsellessa.

Kohta on jo kevät. Päivät pitenevät ja aurinkokin alkaa lämmittämään. Viime maanantaina mittari huiteli +4 asteessa ja aurinko paistoi. Ihan vielä ei voi keväästä puhua, mutta kohta sekin koittaa. Tähän mennessä koko talvi on kulunut tiiviisti töissä aamusta iltaan. Joulukuussa tavoite oli 300 työtuntia, mutta jäi vajaaksi muutaman saikkupäivän takia.

Asiakkaat ihmettelevät poroja.

Talven työkuviot onkin aikalailla uutta hommaa minulle. Safaritoimistolla oppaana ja keikkoina kaikkea joulupukin vierailusta kelkkareissuihin. Moottorikelkalla saanut ajaa melkein kyllästymiseen asti ja pilkillä ei ole tullut kalan kalaa. Mukavaa hommaa silti ja tapaa hyvin mielenkiintoisia asiakkaita ympäri maailman. Yksi suomalainenkin eksyi joukkoon, mutta muuten kaikki asiakkaat ulkomailta.

Aamun kelkkojen tsekkaus. -35 astetta.

Ulkona kun painelee menemään parhaimmillaan 17 tunnin työpäiviä niin retkeily tai oikeastaan kaikki ulkoharrastukset jäävät väliin. Onneksi kiireisinäkin päivinä on rauhallisia hetkiä ulkona luonnossa eikä tarvitse koko aikaa juosta ympäriinsä.

Kämppis viettää vapaapäivää koiravaljakko-oppaan hommista. 
Välillä kerkeää itsekkin ajelemaan valjakolla.

Vapaapäivän lounas.



14.11.2016

Muutto etelään

Pitkästä aikaa tähänkin blogiin tulee täytettä. Syksy mennyt menojaan ja talvi pukkaa päälle. Kylmimmät yöt kotimittarista katsottuna on mennyt niinkin alas kuin -18 asteeseen. Tätä kirjoittaessa mittari näyttää -10 astetta joka tuntuu ihan sopivalle.
Vastassa on taas muutto. Tällä kertaa etelämmäksi kohti Rovaniemeä. Muutama vuosi onkin muutettu koko ajan pohjoisemmaksi, mutta nyt työt ajaa hetkeksi etelään. Ainakin talvikaudeksi.

Pyhällä ensilunta ihmettelemässä.
Ensi kausi taitaakin mennä safarioppaana aika pitkälti verrattuna viime kauden valjakkohommiin. Tiedossa on kelkkajuttuja, revontulia, joulupukkia yms. Ihan järjetön määrä uusia asioita opittavana. Pitäisi myös oppia uuden auton käyttö. Liikaa kaikenlaisia nippeleitä ja nappuloita. Kunhan pyyhkimien kytkimet löytyy niin homma on pulkassa :) 


Jokunen viikko siten tuli tehtyä pikainen visiitti Norjaan. Turistikauden ulkopuolella liikennettä ei pahemmin ole ja paikallisessa kahvilassakin ihmetellään mitä te täällä teette... Tulipahan ajeltua kaverin kanssa ja koirakin pääsi peuhaamaan lumeen Ailigastunturin huipulla :) 








31.8.2016

Packraftkokoontuminen 16.9-18.9.2016 Vantaanjoella

Haluamme toivottaa sinut tervetulleeksi kolmanteen suomalaiseen Packraft kokoontumiseen Vantaanjoelle 16.-18.9.2016. Kokoontuminen on epämuodollinen eikä mitään sitovaa aikataulua tai ohjelmaa varsinaisesti ole, mutta suunnitelma on suurin piirtein seuraava:
Perjantai 16.9. Kokoontuminen Piilolammin eteläpäässä olevalle tulipaikalle Kytäjä-Usmin alueella (info-sivut) eli tänne. Osoite on Piilolammintie, Hyvinkää. Parkkipaikka on yleisen tien päässä, tosin tilaa on rajallisesti, joten kyytien jakaminen on suositeltavaa. Lähistölle (6km kävely) pääsee myös julkisilla.
Lammen päässä on kaksi tulipaikkaa ja runsaasti tilaa teltoille. Ei laavuja tai tupia. Vesi lammesta (suosittelen puhdistamista). Paikalle saa saapua milloin vain, mutta Marko ja Joni vetävät 17:00 alkaen packraft-kalastustyöpajan, jota suosittelen kaikille vähänkin kiinnostuneille! Jos mahdollista, ota mukaan omat kalastusvälineet (ja hoida tarvittavat luvat). Muutoin luvassa illanviettoa nuotion äärellä hyvässä seurassa. Kytäjä-Usmin alueella on mahdollisuus myös mukavaan “järvihyppelyyn” jos saavut paikalle aiemmin.
Lauantai 17.9. Kävelemme Piilolammilta Kytäjoelle, joka liittyy Vantaanjokeen, jota seuraamme loppu viikonlopun. Koska päivä on pitkä (4km kävelyä ja 22km melontaa), lähdemme leiripaikalta 10:00. Luonnollisesti voit liittyä seuraan myös lauantai aamuna.
Kytäjoki on piehini joki, jossa on pieni virtaama. Kolmen kilometrin melonnan jälkeen se liittyy Vantaanjokeen, jota jatkamme Nukarinkoskille (kalastustietoutta ja melontatietoutta). Tällä hetkellä näyttää siltä, että Nukarinkoskia ei pysty melomaan tällä virtaamalla, mutta tilannehan voi muuttua. Toinen yö vietetään tulipaikalla Nukarinkoskilla.
Sunnuntai 18.9. Jatkamme Vantaanjoen melontaa noin 10:00 alkaen kohti Myllykoskea (kalastusinfoa jamelontainfoa).  Virtaamaennuste ei lupaa hyvää  Myllykosken laskemiseen, mutta tilanne voi vielä muuttua. Melontamatka noin 13km.
Myllykoskelta halukkaat voivat jatkaa jokea alavirtaan Vantaalle tai vaikka merelle saakka tai aloittaa kotimatkan julkisilla. Autonsiirtoja voidaan järjestellä tarpeen mukaan. Autot kannattaa siirtää perjantaina tai aikaisin lauantaina.
Hyödyllinen .pdf-esite Vantaanjoen pohjoisosista, jolla liikumme.
Packrafting.fi:n Pekka on tehnyt reitistä kätevän kartan.
Kaikki ovat tervetulleita mukaan, vaikka ilman lauttaakin! Voit tulla vain katselemaan menoa tai osallistua kajakilla tai kanootilla. Mutta jos haluaisit vuokrata lautan, niin sekin onnistuu. Kaikki allekirjoittaneen lautat on jo varattu, muttaWHF:n Joose on luvannut vuokrata omia lauttojaan viikonlopuksi samaan erikoishintaan: 40 eur (ALV 24%). Jos kaipaat lauttaa, ota yhteyttä Jooseen.

25.8.2016

Norjan kautta Pyhälle

Norjan kautta Pyhälle. Suunnitelmat suurinpiirtein näin: Norja ja metsäreissu jossain lapin suunnalla. Romppeet autoon ja kohti pohjoista. Norjan kierroksella nopea turistiajelu Jäämeren rannalle ja takaisin. Alla muutama kuva Norjasta ja matkalta.





Koirani Zena matkasi mukana. Se on tottunut olemaan autossa, mutta tälläisillä pitkillä reissuilla se ei ole juurikaan ollut. Kun auto käynnistyy niin koira nukahtaa. Muutama päivä autoretkellä ja heti perään metsäreissu.





Autolla luontokeskus Naavan parkkipaikalle josta tutun kyydillä kohti Luostoa. Tarkemmin kohti "perhe-Luostoa" josta saikin kivuta hissilinjaa pitkin ylös rinteen päälle. Epämääräisesti erottuva polku hukkui samalla kuin koiran kanssa kierteli rakkakivikoita tosin eksymisen vaara on hyvin heikko kunhan ei käänny kokonaan ympäri ja pysyttelee suurinpiirtein samalla korkeuskäyrällä. Ukko-Luosto kierrettiin länsipuolelta sateisen kelin takia. Ei sieltä olisi kuitenkaan nähnyt yhtään mitään. Yöksi laavulle Luoston vaelluspolun varrelle. Luontopolun maasto teki vaikutuksen. Metsä sen verran vanhaa ettei se ole nähnyt sahaa muutamaan sataan vuoteen sekä pari kivaa suota. Kuvia ei tullut juurikaan otettua ylläriylläri kun sataa ja on nälkä.



Seuraavan päivän jatkuva sade laittoi jalkaa toisen eteen ja pysähtely ei tuntunut yhtään kivalle paitsi jos on sateensuojassa ja nuotio edessä. Yöksi Pyhälammelle ja laavuun nukkumaan. Sade jatkuu... 


Aamulla epävakaisessa "sataa kaatamalla" tai "ihan just sataa" säässä kohti Huttulomaa. Älä kysy mistä se on nimensä saanut, mutta huttua, höttöä, juttua yms. tuntuu löytyvän alueelta enemmänkin.



Matkan varrelle osui Kapustan päivätupa sekä paljon kivikkoa sekä mutaista polkua. Koiralle kivikko teetti välillä hankaluuksia, mutta ei mitään liian hankalia paikkoja silti tullut vastaan. Yö Huttuloman tuvan pihalla teltassa ja ilta poikkeuksellisen suojaavassa ja lämpimässä keittokatoksessa.
Viimeisen päivän etapille muutama hassu sta metriä kiivettävää kohti Noitatunturin huippua. Tästä suunnasta mentäessä ylämäki ei ole kovinkaan jyrkkä tai hankala. Nousua silti riitti!




Noitatunturin huipulla riitti vilskettä ja hälinää lukuisista päiväretkeilijöistä. Pyhältä lähtevät päiväretkeilijät taitavat mennä yleensä reittiä myötäpäivään eli meitä vastaan. Fiksumpaahan se on siihen suuntaan niin ei tarvitse mennä alamäkeen pahassa kivikossa. 


Alamäessä keskinopeus oli aavistuksen alle 1.5 km/h. Koira jännäsi kivikossa eikä reppu selässä auttanut asiaa yhtään. Joka tapauksessa hyvin selvittiin Oravalammelle ja siitä Isokurulle




Isokurulta matkaa autolle on enää muutama kilometri joten takaisin kohti kotia.

Muutamia mietteitä Pyhä-Luosto alueesta tämän retken osalta:
-Tupia, laavuja, tulipaikkoja yms. on paljon. Kaikki ruoat voi tehdä tulilla. Yöpymisen kannalta silti kannattaa ottaa teltta mukaan. 
-Kivikkoja ja juurakkoisia polkuja löytyy sieltä täältä joita normaalikuntoinen henkilö tallaa ihan hyvin. Hyvä tasapaino tai sauvat auttaa huomattavasti. 
-Koira kulki repun kanssa ihan hyvin koko reitin, mutta nämä uudet teräsverkosta tehdyt "pitkokset" aiheutti ongelmia. Onneksi niitä ei ollut kuin lyhkäsiä pätkiä kerrallaan. 
-Vettä ei saa kovinkaan monesta paikasta joten kannattaa lueskella karttaa ennakoivasti koko päivä kerrallaan. 
-Helppo kohde lyhyelle reissulle. 
-Rinkkaan ei tarvitse kovinkaan paljoa varusteita. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin kantamuksen koko viimeisenä päivänä. 

2.8.2016

Inarijärvi

Kalareissu Inarijärvelle heinäkuun lopussa. Viikko kalastusta kanootilla kulkien.

Alkuperäinen suunnitelma soutuveneretkestä muuttui aika nopeasti kun lainavenettä olisi saanut odotella yhden päivän. Otin varuilta kumikanootin mukaan autoon ja kokeiltiin voisiko siihen mahtua kaksi ukkoa, koira ja viikon varusteet. Mahtuihan siihen jotenkuten kyytiin kaikki tarvittava. Varsinaista suunnitelmaa reissuun ei oikein ollut muuta kuin päästä aavistuksen syrjään ja kalastaa sekä elellä leppoista erämaan tunnelmaa. Yöpaikkoja tai reittiä ei suunniteltu etukäteen. Lähtö Nellimistä jossa paikalla kävi suuri kuuluisuus "Surnu-Pekka"! Samat varusteet päällä ja sätkä huulessa. Uudet lenkkarit oli tullut saappaiden tilalle. Tämä reissu ei voi mennä pieleen :)


Hellettä riittää vaikka vesillä onkin astetta viileämpää. Tuuli ei juurikaan auta tukalaan lämpöön. Koirani Zena kärsii selkeästi kesän lämmöistä. Rekikoira mustan turkin kanssa yöttömän yön auringossa kanootin pohjalla maatessaan varmasti unelmoi jo ensi talven pakkasista.
Yöksi Saareen ja yöllä päästiin jo kalan makuun kun hauki nappasi kiinni. Haukea ei tänne tultu kalastamaan, mutta kalakeitossa sekin pääsi hengestään.


Matka jatkuu Inarijärven itäosia seuraillen kohti Vätsärin erämaa-aluetta jossa tulenteko on vapaampaa. Aika iso osa järvestä kuuluu Inarin retkeilyalueeseen jossa tulenteko on sallittu vain nuotiopaikoilla. "Grammasin" varusteeni sillä ajatuksella, että joka päivä on tulet leirissä aamuin ja illoin jos tarve vaatii. Vaatepuolella kohtalaisen yksinkertaisella kokoonpanolla:
-Housut
-Boxerit
-Villasukat
-Linersukat
-T-paita
-Pitkähihainen kauluspaita
-Villapaita
-Lippis
-Buff
-Hanskat
-Hilleberg bivanorak
-Vaelluskengät
-Lenkkarit
Ja siinä olikin kaikki vaatetus mitä mukana kulki. Jos kastuu niin pitää kuivata. Jos on kylmä niin pitää lämmitellä. Helppoa. Toiset kengät olisi voinut jättää pois ihan hyvin. Kaikki tarpeellinen varustus mahtui 35 litraiseen reppuun poislukien ruoka. Tietty kanoottiretkellä mukana kulki kaikenlaista "turhuutta" mukana joten kanootti täyttyi aika nopeasti.
Koko reissun aikana majoituttiin viiteen otteeseen joista yhdessä oltiinkin muutama päivä perusleirissä. Tulistelua, marjastusta, kalastusta yms. Perusleirissä onnistuin saamaan aika pahat vatsanväänteet joka aiheutti reilun vuorokauden makaamisen ja 7 kertaa tuli kulutettua riukua... Edellisillan tattimuhennos saattoi olla syynä siihen tai sitten jokin muu. Samaa ruokaa syötiin koko reissun ja Markolle ei tullut ongelmia. Ehkä huonosti kypsennetty punikkitatti saattoi olla syynä ja eri vatsat reagoi eri tavalla sieniin. Onneksi ei ollut hyttysiä ja ilmakin oli lämmin. Riu'ulla istuminen oli melkein jopa mukavaa.


Kalasaaliina reissussa tuli kaikkea paitsi järvilohta tai siikaa. Kalastusvälineinä ihan perus heittokalastusvehkeet sekä uistimet. Ei mitään kikkailuja. Kanootilla siirryttäessä vedimme perässä uistinta tai kahta. Aika iso osa kaloista tulikin "uistellessa" kanootilla. Ahvenet tuli pikkulammista sisämaasta, mutta muuten kalat isosta järvestä.



Kalasaaliina Inarijärvi antoi hauen heti ensimmäisenä iltana. Muuten harjusta, taimenta ja rautua. Yhtenä päivänä meni makaronilinjalla, mutta muuten pysyttiin kalaruoassa. Kalaa tuli tehtyä monella tapaa ja lisukkeena yleensä perunaa, porkkanaa sekä erilaisia variaatioita sienistä ja sipulista. Loimutaimen sekä graavitaimen ihan ykkösenä maun puolesta, mutta jättikokoiset ahvenet tikussa grillattuna tulee perässä kovaa vauhtia. Rautua monet koittaa saada saaliiksi, mutta itse en ole ihan päässyt jyvälle mikä siinä viehättää.



Reissussa majoitteita kulki mukana aikamoinen kasa. Minulla telttana hilleberg rajd ja Markolla golite shangrila. Molemmilla lisäksi isot tarpit tulistelupaikoille ja rankistakin löytyi. Muutamana sadepäivänä tarpista oli kohtalaisen iso hyöty tulipaikan yhteydessä. Koirakin ymmärsi tarpin hyödyt aika nopeasti.



Reitti kulki Nellimistä pohjoiseen Roironsalmen (sammakkoniemi) kautta Kirakkavuonoon ja siitä puroa pitkin kohti Nektumjärveä. Järveltä kilometrin matka metsäautotielle josta taxilla takaisin Nellimiin.


Kirakkavuonosta Nektumjärvelle kartan mukaan menee puro. Jep, purohan se on! Uittoa raahaamista ja melomista koko iltapäivä ja ilta, perille silti päästiin yömyöhään. Nektumjärvestä vielä muutama iso ahven ja leiri pystyyn. Kalastus oli aika helppoa: Heitto ja kala kiinni. Ei tarvi kelailla ollenkaan. Taisi ahvenilla olla nälkä. Tie järven eteläpuolella on ajettavissa normi henkilöautolla jos joku sitä miettii.



Sellainen oli se retki. Kala maistui ja koira viihtyi. Tälle koiralle tämä oli ensimmäinen vaellus sekä kanoottireissu lyhyitä kokeiluja lukuunottamatta. Kanoottiin totuttautuminen kesti kaksi päivää. Loppureissusta jännäystä ei ollut ollenkaan ja Zena hyppäsi kyytiin ilomielin.

Kanootti tai tarkemmin pumpattava kumikanootti on merkiltään grabner xr trekking Kanootin lainasi Janne https://avisuora.wordpress.com/

Marko teki myös videon reissusta:



12.7.2016

Packraftkokoontuminen Vantaanjoella 16.9-18.9.2016

Taas se on täällä! Nimittäin packraftkokoontuminen. Aikataulu ja sijainti lyöty lukkoon, mutta tarkempi ohjelma ja yöpymispaikat varmistuu lähiaikoina.

Perjantai 16.9. Kokoontuminen jollekin Kytäjä-Usmin (info-sivut) tulipaikoista (tieto tarkasta paikasta julkaistaan elokuun aikana). Illanviettoa nuotion äärellä hyvässä seurassa. Kytäjä-Usmin alueella on mahdollisuus myös mukavaan “järvihyppelyyn” ja kalastamiseen.
Lauantai 17.9. Kävelemme leiripaikalta vedenkorkeudesta riippuen joko Kytäjoelle tai Vantaanjoelle, josta jatkamme alavirtaan Nukarinkoskille (kalastustietoutta ja melontatietoutta). Melontamatkaa kertyy noin 20km, ja aamulle jokunen kilometri kävelyä. Toinen yö vietetään tulipaikalla Nukarinkoskilla.
Sunnuntai 18.9. Jatkamme melontaa Vantaanjokea alavirtaan Myllykoskelle (kalastusinfoa ja melontainfoa). Melontamatka noin 13km. Myllykoskelta halukkaat voivat jatkaa jokea alavirtaan Vantaalle tai vaikka merelle saakka tai aloittaa kotimatkan julkisilla. Autonsiirtoja voidaan järjestellä tarpeen mukaan.

5.6.2016

Kesän ihmettelyä

Työt loppui huhtikuun puolivälissä Rovaniemellä. Sitä ennen piti keksiä minnekköhän haluaisi muuttaa seuraavaksi...

Viimeisiä työpäiviä ennen kesää.

Sopivien paikkojen etsiminen alkoi jo reilusti talven aikana. Aluksi karttoja tutkien, googletellen ja lopulta asuntojen etsiminen. Joka tapauksessa kriteereitä oli aika vähän. Sijainti pohjoisessa sekä edullinen hinta. Yllättävän hauskaa puuhaa! Monessa lapin kylässä tai kaupungissa pieniä edullisia asuntoja ei oikein ole. Suurin osa rivi/kerrostaloista oli joko kaksioita tai kolmioita. Omakotitaloissa neliöitä aivan liikaa ja lämmityskulut nostattaa hinta huomattavasti. Edullisella tässä tarkoitan 250-350€ kuukausittaisia kuluja. No muutama vaihtoehto löytyi. Auto alle ja paikanpäälle katsomaan.


Ööö, ei mennyt ihan nappiin ajoreissu. Näin silti asunnon ja hyvähän se oli. Onneksi autossa on tukeva kattoteline lavan päällä. Muuten olisi mennyt katon kautta ympäri.
Jotain sentään oppii siitä kun autolla heittää penkan kautta kyljelleen. Ei mitään irtotavaroita autossa. Esimerkiksi jykevät talvikengät on aika kovat kun ne iskeytyy otsaan. Onneksi vain auto kärsi vahinkoja ja aika vähäisiä sellaisia. Niin ja ladatkaa kännykkään 112 sovellus. Tuossakin tiesin noin 30 km tarkkuudella sijaintini, mutta en esimerkiksi tien nimeä. Helpotti kummasti hätäpuhelua kun sijainniksi riitti lähikylä ja tieto mihin oli tarkoitus mennä. Sijaintitiedot näkyivät hätäkeskuksessa samantien.

Takaisin kevääseen ja asuntoon. Kämppä varmistui ja jei, asun Pelkosenniemellä! Pienen pieni yksiö alle 300€/kk kuluilla. Tavarat kasaan Rovaniemeltä ja kohti pohjoista. Ihan kaikki omaisuus ei ollut mukana Rovaniemen kämpässä joten tavaran kuskaus sujui aika kivuttomasti yhdellä ajokerralla. Asiaan myös vaikuttaa etten juurikaan omista huonekaluja. Patja, sohva ja pari jakkaraa.



Melkeimpä samantien uusi pakkaus autoon ja kohti etelää jossa vierähtikin tovi. Kun lähdin Pelkosenniemeltä kohti etelää niin edellisyönä satoi 10 cm uutta lunta vanhan noin 40 cm päälle. Täysi talvi edelleen käynnnissä. Vähän ennen Oulua lumi loppui ja koirakin katseli aivan ihmeissään vihertävää maastoa. Muutama viikko Kokkolassa keväistä luontoa ihmetellessä.

Kohti etelää. Äitiä moikkaamaan ja muutamalle työkeikalle Nuuksioon. Kolme viikkoa telttamajoituksessa vähän siellä sun tällä. Kopparnäs Inkoossa valikoitui yllättävän moneksi yöksi. Se on mielestäni yksi hienoimmista retkeilyalueista pääkaupunkiseudun kupeessa. Riippuen mistäpäin on lähdössä, mutta esimerkiksi Espoonlahdesta sinne ajaa nopeammin kuin Nuuksion Kattilajärvelle... Ja varmasti on hiljaisempaa jos keskellä viikkoa liikkuu.
Samalla etelän keikalla sain kanootin lainaan ja koiran kanssa testailtiin miten homma sujuu. Ei ongelmaa. Vielä on tosin epävarmaa osaako koira edes uida, mutta ainakaan ei pelkää kanootissa olemista.
Kolmen viikon ja muutaman työkeikan jälkeen ahdistus iskee niin koiraan kuin itseenikin. Pois on päästävä. Prisman jonossa jonottaessa sitä taas mietti miksi ylipäätänsä päätti muuttaa lappiin. Äkkiä kohti pohjoista Kokkolan stopilla. Loput omaisuudesta kyytiin. Perillä on kesä, ihan oikea sellainen. Hellettä ja hyttysiä :) Onneksi pohjoisen sää tekee normaaliin tapaan muutoksia ja hetken jälkeen yölämpötilat huitelee nollan tuntumassa.


Poikkeuksellisesti kaikki kuvat kännykkäräpsäisyjä.