25.8.2016

Norjan kautta Pyhälle

Norjan kautta Pyhälle. Suunnitelmat suurinpiirtein näin: Norja ja metsäreissu jossain lapin suunnalla. Romppeet autoon ja kohti pohjoista. Norjan kierroksella nopea turistiajelu Jäämeren rannalle ja takaisin. Alla muutama kuva Norjasta ja matkalta.





Koirani Zena matkasi mukana. Se on tottunut olemaan autossa, mutta tälläisillä pitkillä reissuilla se ei ole juurikaan ollut. Kun auto käynnistyy niin koira nukahtaa. Muutama päivä autoretkellä ja heti perään metsäreissu.





Autolla luontokeskus Naavan parkkipaikalle josta tutun kyydillä kohti Luostoa. Tarkemmin kohti "perhe-Luostoa" josta saikin kivuta hissilinjaa pitkin ylös rinteen päälle. Epämääräisesti erottuva polku hukkui samalla kuin koiran kanssa kierteli rakkakivikoita tosin eksymisen vaara on hyvin heikko kunhan ei käänny kokonaan ympäri ja pysyttelee suurinpiirtein samalla korkeuskäyrällä. Ukko-Luosto kierrettiin länsipuolelta sateisen kelin takia. Ei sieltä olisi kuitenkaan nähnyt yhtään mitään. Yöksi laavulle Luoston vaelluspolun varrelle. Luontopolun maasto teki vaikutuksen. Metsä sen verran vanhaa ettei se ole nähnyt sahaa muutamaan sataan vuoteen sekä pari kivaa suota. Kuvia ei tullut juurikaan otettua ylläriylläri kun sataa ja on nälkä.



Seuraavan päivän jatkuva sade laittoi jalkaa toisen eteen ja pysähtely ei tuntunut yhtään kivalle paitsi jos on sateensuojassa ja nuotio edessä. Yöksi Pyhälammelle ja laavuun nukkumaan. Sade jatkuu... 


Aamulla epävakaisessa "sataa kaatamalla" tai "ihan just sataa" säässä kohti Huttulomaa. Älä kysy mistä se on nimensä saanut, mutta huttua, höttöä, juttua yms. tuntuu löytyvän alueelta enemmänkin.



Matkan varrelle osui Kapustan päivätupa sekä paljon kivikkoa sekä mutaista polkua. Koiralle kivikko teetti välillä hankaluuksia, mutta ei mitään liian hankalia paikkoja silti tullut vastaan. Yö Huttuloman tuvan pihalla teltassa ja ilta poikkeuksellisen suojaavassa ja lämpimässä keittokatoksessa.
Viimeisen päivän etapille muutama hassu sta metriä kiivettävää kohti Noitatunturin huippua. Tästä suunnasta mentäessä ylämäki ei ole kovinkaan jyrkkä tai hankala. Nousua silti riitti!




Noitatunturin huipulla riitti vilskettä ja hälinää lukuisista päiväretkeilijöistä. Pyhältä lähtevät päiväretkeilijät taitavat mennä yleensä reittiä myötäpäivään eli meitä vastaan. Fiksumpaahan se on siihen suuntaan niin ei tarvitse mennä alamäkeen pahassa kivikossa. 


Alamäessä keskinopeus oli aavistuksen alle 1.5 km/h. Koira jännäsi kivikossa eikä reppu selässä auttanut asiaa yhtään. Joka tapauksessa hyvin selvittiin Oravalammelle ja siitä Isokurulle




Isokurulta matkaa autolle on enää muutama kilometri joten takaisin kohti kotia.

Muutamia mietteitä Pyhä-Luosto alueesta tämän retken osalta:
-Tupia, laavuja, tulipaikkoja yms. on paljon. Kaikki ruoat voi tehdä tulilla. Yöpymisen kannalta silti kannattaa ottaa teltta mukaan. 
-Kivikkoja ja juurakkoisia polkuja löytyy sieltä täältä joita normaalikuntoinen henkilö tallaa ihan hyvin. Hyvä tasapaino tai sauvat auttaa huomattavasti. 
-Koira kulki repun kanssa ihan hyvin koko reitin, mutta nämä uudet teräsverkosta tehdyt "pitkokset" aiheutti ongelmia. Onneksi niitä ei ollut kuin lyhkäsiä pätkiä kerrallaan. 
-Vettä ei saa kovinkaan monesta paikasta joten kannattaa lueskella karttaa ennakoivasti koko päivä kerrallaan. 
-Helppo kohde lyhyelle reissulle. 
-Rinkkaan ei tarvitse kovinkaan paljoa varusteita. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin kantamuksen koko viimeisenä päivänä. 

2.8.2016

Inarijärvi

Kalareissu Inarijärvelle heinäkuun lopussa. Viikko kalastusta kanootilla kulkien.

Alkuperäinen suunnitelma soutuveneretkestä muuttui aika nopeasti kun lainavenettä olisi saanut odotella yhden päivän. Otin varuilta kumikanootin mukaan autoon ja kokeiltiin voisiko siihen mahtua kaksi ukkoa, koira ja viikon varusteet. Mahtuihan siihen jotenkuten kyytiin kaikki tarvittava. Varsinaista suunnitelmaa reissuun ei oikein ollut muuta kuin päästä aavistuksen syrjään ja kalastaa sekä elellä leppoista erämaan tunnelmaa. Yöpaikkoja tai reittiä ei suunniteltu etukäteen. Lähtö Nellimistä jossa paikalla kävi suuri kuuluisuus "Surnu-Pekka"! Samat varusteet päällä ja sätkä huulessa. Uudet lenkkarit oli tullut saappaiden tilalle. Tämä reissu ei voi mennä pieleen :)


Hellettä riittää vaikka vesillä onkin astetta viileämpää. Tuuli ei juurikaan auta tukalaan lämpöön. Koirani Zena kärsii selkeästi kesän lämmöistä. Rekikoira mustan turkin kanssa yöttömän yön auringossa kanootin pohjalla maatessaan varmasti unelmoi jo ensi talven pakkasista.
Yöksi Saareen ja yöllä päästiin jo kalan makuun kun hauki nappasi kiinni. Haukea ei tänne tultu kalastamaan, mutta kalakeitossa sekin pääsi hengestään.


Matka jatkuu Inarijärven itäosia seuraillen kohti Vätsärin erämaa-aluetta jossa tulenteko on vapaampaa. Aika iso osa järvestä kuuluu Inarin retkeilyalueeseen jossa tulenteko on sallittu vain nuotiopaikoilla. "Grammasin" varusteeni sillä ajatuksella, että joka päivä on tulet leirissä aamuin ja illoin jos tarve vaatii. Vaatepuolella kohtalaisen yksinkertaisella kokoonpanolla:
-Housut
-Boxerit
-Villasukat
-Linersukat
-T-paita
-Pitkähihainen kauluspaita
-Villapaita
-Lippis
-Buff
-Hanskat
-Hilleberg bivanorak
-Vaelluskengät
-Lenkkarit
Ja siinä olikin kaikki vaatetus mitä mukana kulki. Jos kastuu niin pitää kuivata. Jos on kylmä niin pitää lämmitellä. Helppoa. Toiset kengät olisi voinut jättää pois ihan hyvin. Kaikki tarpeellinen varustus mahtui 35 litraiseen reppuun poislukien ruoka. Tietty kanoottiretkellä mukana kulki kaikenlaista "turhuutta" mukana joten kanootti täyttyi aika nopeasti.
Koko reissun aikana majoituttiin viiteen otteeseen joista yhdessä oltiinkin muutama päivä perusleirissä. Tulistelua, marjastusta, kalastusta yms. Perusleirissä onnistuin saamaan aika pahat vatsanväänteet joka aiheutti reilun vuorokauden makaamisen ja 7 kertaa tuli kulutettua riukua... Edellisillan tattimuhennos saattoi olla syynä siihen tai sitten jokin muu. Samaa ruokaa syötiin koko reissun ja Markolle ei tullut ongelmia. Ehkä huonosti kypsennetty punikkitatti saattoi olla syynä ja eri vatsat reagoi eri tavalla sieniin. Onneksi ei ollut hyttysiä ja ilmakin oli lämmin. Riu'ulla istuminen oli melkein jopa mukavaa.


Kalasaaliina reissussa tuli kaikkea paitsi järvilohta tai siikaa. Kalastusvälineinä ihan perus heittokalastusvehkeet sekä uistimet. Ei mitään kikkailuja. Kanootilla siirryttäessä vedimme perässä uistinta tai kahta. Aika iso osa kaloista tulikin "uistellessa" kanootilla. Ahvenet tuli pikkulammista sisämaasta, mutta muuten kalat isosta järvestä.



Kalasaaliina Inarijärvi antoi hauen heti ensimmäisenä iltana. Muuten harjusta, taimenta ja rautua. Yhtenä päivänä meni makaronilinjalla, mutta muuten pysyttiin kalaruoassa. Kalaa tuli tehtyä monella tapaa ja lisukkeena yleensä perunaa, porkkanaa sekä erilaisia variaatioita sienistä ja sipulista. Loimutaimen sekä graavitaimen ihan ykkösenä maun puolesta, mutta jättikokoiset ahvenet tikussa grillattuna tulee perässä kovaa vauhtia. Rautua monet koittaa saada saaliiksi, mutta itse en ole ihan päässyt jyvälle mikä siinä viehättää.



Reissussa majoitteita kulki mukana aikamoinen kasa. Minulla telttana hilleberg rajd ja Markolla golite shangrila. Molemmilla lisäksi isot tarpit tulistelupaikoille ja rankistakin löytyi. Muutamana sadepäivänä tarpista oli kohtalaisen iso hyöty tulipaikan yhteydessä. Koirakin ymmärsi tarpin hyödyt aika nopeasti.



Reitti kulki Nellimistä pohjoiseen Roironsalmen (sammakkoniemi) kautta Kirakkavuonoon ja siitä puroa pitkin kohti Nektumjärveä. Järveltä kilometrin matka metsäautotielle josta taxilla takaisin Nellimiin.


Kirakkavuonosta Nektumjärvelle kartan mukaan menee puro. Jep, purohan se on! Uittoa raahaamista ja melomista koko iltapäivä ja ilta, perille silti päästiin yömyöhään. Nektumjärvestä vielä muutama iso ahven ja leiri pystyyn. Kalastus oli aika helppoa: Heitto ja kala kiinni. Ei tarvi kelailla ollenkaan. Taisi ahvenilla olla nälkä. Tie järven eteläpuolella on ajettavissa normi henkilöautolla jos joku sitä miettii.



Sellainen oli se retki. Kala maistui ja koira viihtyi. Tälle koiralle tämä oli ensimmäinen vaellus sekä kanoottireissu lyhyitä kokeiluja lukuunottamatta. Kanoottiin totuttautuminen kesti kaksi päivää. Loppureissusta jännäystä ei ollut ollenkaan ja Zena hyppäsi kyytiin ilomielin.

Kanootti tai tarkemmin pumpattava kumikanootti on merkiltään grabner xr trekking Kanootin lainasi Janne https://avisuora.wordpress.com/

Marko teki myös videon reissusta:



12.7.2016

Packraftkokoontuminen Vantaanjoella 16.9-18.9.2016

Taas se on täällä! Nimittäin packraftkokoontuminen. Aikataulu ja sijainti lyöty lukkoon, mutta tarkempi ohjelma ja yöpymispaikat varmistuu lähiaikoina.

Perjantai 16.9. Kokoontuminen jollekin Kytäjä-Usmin (info-sivut) tulipaikoista (tieto tarkasta paikasta julkaistaan elokuun aikana). Illanviettoa nuotion äärellä hyvässä seurassa. Kytäjä-Usmin alueella on mahdollisuus myös mukavaan “järvihyppelyyn” ja kalastamiseen.
Lauantai 17.9. Kävelemme leiripaikalta vedenkorkeudesta riippuen joko Kytäjoelle tai Vantaanjoelle, josta jatkamme alavirtaan Nukarinkoskille (kalastustietoutta ja melontatietoutta). Melontamatkaa kertyy noin 20km, ja aamulle jokunen kilometri kävelyä. Toinen yö vietetään tulipaikalla Nukarinkoskilla.
Sunnuntai 18.9. Jatkamme melontaa Vantaanjokea alavirtaan Myllykoskelle (kalastusinfoa ja melontainfoa). Melontamatka noin 13km. Myllykoskelta halukkaat voivat jatkaa jokea alavirtaan Vantaalle tai vaikka merelle saakka tai aloittaa kotimatkan julkisilla. Autonsiirtoja voidaan järjestellä tarpeen mukaan.

5.6.2016

Kesän ihmettelyä

Työt loppui huhtikuun puolivälissä Rovaniemellä. Sitä ennen piti keksiä minnekköhän haluaisi muuttaa seuraavaksi...

Viimeisiä työpäiviä ennen kesää.

Sopivien paikkojen etsiminen alkoi jo reilusti talven aikana. Aluksi karttoja tutkien, googletellen ja lopulta asuntojen etsiminen. Joka tapauksessa kriteereitä oli aika vähän. Sijainti pohjoisessa sekä edullinen hinta. Yllättävän hauskaa puuhaa! Monessa lapin kylässä tai kaupungissa pieniä edullisia asuntoja ei oikein ole. Suurin osa rivi/kerrostaloista oli joko kaksioita tai kolmioita. Omakotitaloissa neliöitä aivan liikaa ja lämmityskulut nostattaa hinta huomattavasti. Edullisella tässä tarkoitan 250-350€ kuukausittaisia kuluja. No muutama vaihtoehto löytyi. Auto alle ja paikanpäälle katsomaan.


Ööö, ei mennyt ihan nappiin ajoreissu. Näin silti asunnon ja hyvähän se oli. Onneksi autossa on tukeva kattoteline lavan päällä. Muuten olisi mennyt katon kautta ympäri.
Jotain sentään oppii siitä kun autolla heittää penkan kautta kyljelleen. Ei mitään irtotavaroita autossa. Esimerkiksi jykevät talvikengät on aika kovat kun ne iskeytyy otsaan. Onneksi vain auto kärsi vahinkoja ja aika vähäisiä sellaisia. Niin ja ladatkaa kännykkään 112 sovellus. Tuossakin tiesin noin 30 km tarkkuudella sijaintini, mutta en esimerkiksi tien nimeä. Helpotti kummasti hätäpuhelua kun sijainniksi riitti lähikylä ja tieto mihin oli tarkoitus mennä. Sijaintitiedot näkyivät hätäkeskuksessa samantien.

Takaisin kevääseen ja asuntoon. Kämppä varmistui ja jei, asun Pelkosenniemellä! Pienen pieni yksiö alle 300€/kk kuluilla. Tavarat kasaan Rovaniemeltä ja kohti pohjoista. Ihan kaikki omaisuus ei ollut mukana Rovaniemen kämpässä joten tavaran kuskaus sujui aika kivuttomasti yhdellä ajokerralla. Asiaan myös vaikuttaa etten juurikaan omista huonekaluja. Patja, sohva ja pari jakkaraa.



Melkeimpä samantien uusi pakkaus autoon ja kohti etelää jossa vierähtikin tovi. Kun lähdin Pelkosenniemeltä kohti etelää niin edellisyönä satoi 10 cm uutta lunta vanhan noin 40 cm päälle. Täysi talvi edelleen käynnnissä. Vähän ennen Oulua lumi loppui ja koirakin katseli aivan ihmeissään vihertävää maastoa. Muutama viikko Kokkolassa keväistä luontoa ihmetellessä.

Kohti etelää. Äitiä moikkaamaan ja muutamalle työkeikalle Nuuksioon. Kolme viikkoa telttamajoituksessa vähän siellä sun tällä. Kopparnäs Inkoossa valikoitui yllättävän moneksi yöksi. Se on mielestäni yksi hienoimmista retkeilyalueista pääkaupunkiseudun kupeessa. Riippuen mistäpäin on lähdössä, mutta esimerkiksi Espoonlahdesta sinne ajaa nopeammin kuin Nuuksion Kattilajärvelle... Ja varmasti on hiljaisempaa jos keskellä viikkoa liikkuu.
Samalla etelän keikalla sain kanootin lainaan ja koiran kanssa testailtiin miten homma sujuu. Ei ongelmaa. Vielä on tosin epävarmaa osaako koira edes uida, mutta ainakaan ei pelkää kanootissa olemista.
Kolmen viikon ja muutaman työkeikan jälkeen ahdistus iskee niin koiraan kuin itseenikin. Pois on päästävä. Prisman jonossa jonottaessa sitä taas mietti miksi ylipäätänsä päätti muuttaa lappiin. Äkkiä kohti pohjoista Kokkolan stopilla. Loput omaisuudesta kyytiin. Perillä on kesä, ihan oikea sellainen. Hellettä ja hyttysiä :) Onneksi pohjoisen sää tekee normaaliin tapaan muutoksia ja hetken jälkeen yölämpötilat huitelee nollan tuntumassa.


Poikkeuksellisesti kaikki kuvat kännykkäräpsäisyjä.




24.4.2016

Ruffwear palisades koiran reppu

Koirani Zena, entinen rekikoira on tottunut reen vetämiseen parhaimmillaan sellaisia päivämatkoja joita en itse pystyisi kulkemaan millään laitteella tai no ehkä fillarilla jos joku muu kuskaa varusteet. Joka tapauksessa tämä retkikaveri saa kuljettaa omat varusteensa niin pitkälle kuin vain pystyy ja sen lisäksi mahdollisesti osan minunkin varusteista. Siitä lähtikin ajatus koiran rinkasta.


RUFFWEAR PALISADES REPPU KOIRALLE


Ruffwear palisades koirareppu on erilliset valjaat sisältävä kantolaite koiralle. Koiran koosta ja halukkuudesta ja mahdollisesti koulutuksesta riippuen koiran kantokyky vaihtelee laidasta laitaan. Valmistaja suosittelee repun maksimipainoksi 25% koiran painosta, mutta useaa koiraharrastajaa sekä kenneliyrittäjää haastatelleenani prosentit huitelevat 20-35% välillä kun kyseessä on alaskanhysky, mutta eiköhän kaikki kaikki painot silti kulje kokeilun kautta missä koira viihtyy tai ylipäätänsä suostuu liikkumaan. Zena on nyt kantanut reppua miltei kuukauden lähes päivittäin 2-3 kilon painolla sekä repun oma paino päälle. Zena painaa 23 kiloa. 
Vaelluksilta tai vastaavilta ei vielä ole kokemusta mitä Zena on mieltä repusta, mutta muutaman tunnin lenkeillä repusta ei tunnu olevan haittaa. Kerrostalon rappukäytävä oli ainoa paikka jossa koiraa piti kutsua nousemaan rappusia. Muuten repun käyttö on aika helppoa. Koira myös kulkee ja käyttäytyy rauhallisemmin repun kanssa mikä on välillä ihan hyväkin asia.

Kyseinen reppu on kaksiosainen. Se sisältää valjasosan sekä reppuosan. Valjasosaa voi käyttää sellaisenaan talutuksessa jolloin veto ei tule kaulaan, mutta vetovaljaaksi esimerkiksi pulkan tai reen kanssa siitä ei ole. Repun saa nopeasti irti valjasosasta jolloin tauoilla tai muuten pitkillä pysähdyksillä repun saa irti koiran selästä. Toisaalta koko valjaiden riisuminen ei kestä montaa sekuntia. Jos käytät retkillä talutusvaljaita sekä reppua niin tämä ajaa molempien asian. 



Reppu on symmetrinen molemmilta puolilta ja sisältää neljä taskua molemmin puolin. Isoin on ns. päätasku jonka sisällä on lokero juomapussille. Repun mukana tulee kaksi litran vetoista vesipussia mukana. Lopputilan voi täyttää millä vaan. Muut taskut ovat kohtalaisen pieniä ja sopivat pikkutavaroille kuten koiran hyvinvointiin liittyville tarvikkeille kuten kynsisaksille, EA laukulle, yms. 





Laukun sivussa kiertää kiristyshihna jolla koko paketin saa littanaksi koiran kylkeä vasten. Kiristyksen säätö on kivasti taskun sisällä joten se ei takertele oksiin tai mihinkään muuhunkaan. Samaiseen taskuun mahtuu myös kuljetettavaa tavaraa noin normaali miehen kämmenen verran. 
Lisäksi repun päällä kulkee nauhakuja johon saa kiinnitettyä jotain kevyttä repun ulkopuolelle. Sellaisia voisi olla makuualusta tai viltti. Repun mukana ei tule hihnoja sitä varten, mutta kaikki irtohihnat ja nyörit helpottaa kiinnittämistä.


Repun ehkäpä yksi parhaimmista ominaisuuksista löytyy valjaiden päältä. Kiinnityspiste taluttimelle. Luulisi koirankin tykkäävän kun kaulaa ei riuhdota koko aikaa. Nostokahva joka näkyy yllä olevassa kuvassa on aikalailla koiran tasapainopisteen keskellä. Joten jos koiraa joutuu nostamaan niin kaikki tassut irtoaa maasta samaan aikaan. Todella pahoissa paikoissa tai vaikkapa veneeseen nousussa tästä on varmasti hyötyä.


Ilman reppuosaa valjaita voi käyttää selässä olevalla kiinnityspisteellä tai hyödyntää nostokahvaa. 



Valjas-osassa sekä reppu-osassa on heijastintereet. Yllä oleva kuva on otettu salaman kanssa joten kaikki "kiiltävät" kohdat ovat heijastimia.

Valjaat kiinnittyät koiran päälle yhdellä puolella olevien solkien avulla. Toisin sanoen koiran pää ja toinen etutassu pitää pujoittaa valjaista läpi. Muuten vaan KLIKS KLIKS ja soljet on kiinni. Jokaisessa hihnassa säätömahdollisuus joten kokoa voi säädellä tarpeen mukaan. Reppua valmistetaan kolmessa koossa joten yksi reppu ei sovi kaikille. 

Koirareppu nurinpäin käännettynä.
Neljä solkea ja reppu on kiinni valjaissa...., mutta kaikki ei olekkaan niin yksinkertaista. Repun alareunassa on pienen pienet soljet jotka pitäisi pujoittaa valjasosan yli ja kiinnittää. Klipsu on aivan mahdottoman pieni ja hankala tunnustella sormilla milloin se on kohdillaan. Lisäksi tämä klipsu on pakko kiinnittää tai muuten laukut heiluvat sivuille miten sattuu. 30 asteen pakkasessa saattaa päästä muutama ärräpää kun noita tuhertaa. Se onkin tämän repun ainoa selkeästi paha ongelma varsinkin talvella. Saattaakin olla, että rakennan näiden tilalle jonkin helpomman ratkaisun.

Kiva pikku klipsi jos vaan sopisi sormiin.
Koira sekä hihnan päässä tuleva tyyppi tykkäävät repusta. Kaikki asiat repussa ovat kunnossa paitsi alakiinnikeiden suunnittelu voisi olla parempi. Tosin tästä selviää joko itse tekemällä modauksen tai sitten vain tyytymällä valmiiseen joka ei tosin huono ole sekään. Zena kantaa reppua ilomielin ja pikkuhiljaa kasvatetaan painoa isommaksi. Aloitetulla 2 kilolla ja tällä hetkellä 3 kilolla. Toivottavasti kuukauden päästä päästään 4 kiloon joka ei ole mahdottomuus kunhan koira vaan tykkää.

Reppu on saatu käyttöön addnature.fi nettikaupasta. Addnature on ruotsalainen retkeilyliike, mutta on laajentunut/muuttunut tässä vuosien saaatossa suomen ja saksan puolelle. Vaikka addnature onkin ulkomaalainen nettikauppa niin heiltä löytyy asiakaspalvelu myös suomen kielellä. Varasto sijaitsee saksassa joka mahdollistaa kohtalaisen nopean ja luotettavan toimituksen suomeen.


Koirareppua valmistetaan kolmessa koossa. S, M ja L/XL Reppujen litrat menevät 10, 14 ja 19 litraa. Repun koko mitoitetaan koiran koon mukaan koiran leveimmän kohdan mukaisesti. Alla valmistajan taulukko kokomitoitukseen. (Sorry ruffwear, i steal picture from your website...)

Pack Size Chart



Dog's Girth

Measurement around
widest part of rib 

Palisades Pack™ Size Chart

22-27 in
56-69 cm
27-32 in
69-81 cm
32-42 in
81-107 cm



SML/XL
capacity
610 in3
10 L
capacity
793 in3
14 L
capacity
1098 in3
19 L



(Kuvat Pentax K-3, Sigma 30mm 1:1.4 DC EX + pyöröpolarisaatiofiltteri, apple aperture ohjelmisto)

17.3.2016

Packraftmiitti 11.-15.5.2016 Jongunjoella

Kolmas packraftmiitti järjestetään toukokuussa Jongunjoella Kuhmossa. Miitti on aikaisempaa pidempi, mutta mikään ei estä osallistumasta vain osaan päivistä. Ensinmäinen tapahtuma oli Kymijoella ja toinen Helvetinjärvellä.

Jongunjoki virtaa kohtalaisen erämaisissa maisemissa ja reitin varrelta löytyy laavuja sekä tulipaikkoja. Virtapaikat ovat kohtalaisen selkeitä, mutta myös haastavia melottavia riippuen virtaamasta ja melojasta. Itse olen melonut joen avokanootilla viime kesäkuussa jolloin veden korkeus oli jo aavistuksen matalammalla. Virtaamista ei vielä voi veikata, mutta kyllä vettä silti riittää!

Kymijoen tapahtuma syksyllä 2014
Ohjelma:
Ke 11.5 kello 14.00 -->
Jonkerijärven tulipaikka (kartta). Järvimelontaa, kalastusta yms. Joka tapauksessa tästä melotaan ohi torstai aamupäivällä joten tulipaikalle voi jäädä yöksi tai saapua paikalle torstai aamulla.

To 12.5 Aamupäivästä Jongunjokea eteenpäin. Yöksi esimerkiksi Kangasjärven laavulle (kartta) Tai jonnekkin lähialueelle.

Pe 13.5 Lukuisia koskia/virtapaikkoja ja illalla Aittokoskelle (kartta).  Tänne pääsee myös autolla joten jos osallistut vain osaan reissusta niin tänne on hyvä lopettaa/aloittaa.

La 14.5 Kohti Laklaniemen laavua (kartta). Riippuen ajasta ja osallistujista jatkamme eteenpäin kävellen kohti Saarijärveä jossa parkkipaikat/tulipaikat yms... Tai sitten jäämme tänne.

Su 15.5 Saarijärvi (kartta). Saavumme tänne joko lauantaina tai sunnuntaina. Jossain vaiheessa päivää reissu loppuu.

Jongunjoki kesäkuu 2015
Aikataulut ja paikat varmasti joustaa pitkin reissua, mutta muutama paikka pysyy samana joka tapauksessa. Lähtö keskiviiko/torstai Jongunjoen alusta Jonkerijärveltä, perjantai illalla Aittokoski ja sunnuntaina Saarijärvi. 

Autojen venklaamiset ke, pe ja su paikkojen välillä hoidetaan kunhan varmistuu ketä on tulossa, millä tulossa ja mistä tulossa.

Tapahtuma on packraftharrastajien ja niistä kiinnostuneiden kokoontuminen. Taustalla ei ole yritystä/yhdistystä tai muuta sellaista organisaatiota. Idea on pitää hauska retki saman henkisten harrastajien kanssa. Jokainen on omalla vastuulla ja vastaa itse tekemisistänsä.
Mukaan tarvitset melontakelpoisen kelluvan laitteen sekä koskimelontaan sopivat turvallisuusvarusteet kypärä mukaanluettuna. Jokaisen koskipaikan voi kiertää maitse niin halutessaan. Päätöksen tekee jokainen itse.
Jos haluat osallistua kanootilla, kajakilla, uimapatjalla tai jollain muulla niin mukaan vaan! Varmasti saat kokeilla myös packraftia retken aikana. Jos et omista mitään kelluvaa laitetta niin sellaisen järjestäminen kohtuullisin kuluin onnistuu myös. Tapaamiseen voi tulla myös ilman melontakelpoista laitetta ihan vaan kokeilemaan miltä packraft tuntuu joessa.  Melontareittiä voi myös seurailla maateitse.

Tulethan paikalle!

Jos tarvitset kalustoa lainaan, autokyytiä lähdön/määränpään välillä tai tulet paikalle erikoiseen aikaan niin olisi mukava jos ilmoittaisit asiasta niin tiedän ketä on tulossa ja koska. Se myös helpottaisi huomattavasti autorallia sunnuntaina takaisin lähtöpaikalle.

Helvetinjärven maastoa ilman järveä

16.1.2016

Talven kuulumisia

Viime päivityksestä onkin jo vierähtänyt tovi, melkein kolme kuukautta. Paljon on tapahtunut syksyn ja talven aikana. Muutto etelästä Rovaniemelle ja työpaikka kohtalaisen uusissa ympäristöissä. Viime talvena olin koulun työharjoittelussa huskytarhalla ja tänä talvena samaisessa paikassa töissä.
Työpäivät venyvät turistikaudella eikä kelloon juurikaan ehdi vilkuilla. Kohtalaisen fyysinen työ ja koko ajan ulkona oleminen vie mehut nopeasti varsinkin jos työpäivä venyy yli 12 tuntiseksi. Siinä samalla kotisohva ja pakastepizza alkaa voittamaan vapaapäivien retkeilyharrastukset. Kyllä sitä silti joillekkin retkelle kerkiää...

Päivällä, yöksi kylmempää :)
Ylläoleva kuva on tarhan lämpömittari jota muutamat asiakkaat ihmetteli kovasti. Moni heistä oli tottunut samoihin lämpötiloihin, mutta asteikon toisessa päässä. Ainakin juttua riitti lämpötilasta.
Joten retkikamppeet autoon ja metsään. Valitsimme kohtalaisen läheisen Vaattunkikönkään alueen jossa on muutama tulipaikka puineen ja laavu. Muutamaa päivää aikaisemmin noudin postista kodan. Tarkemmin helsportin varanger 4-6 camp mallin. Se ei ole painon puolesta vaellusjuttuihin, mutta kulkee pulkassa aika mukavasti. Kota pystyyn ja tulet sisälle.
Otin kuviakin... Kamera (pentax k-3) oli eri mieltä mitä kuvassa pitäisi näkyä.

Pentax K-3 ja -35 astetta pakkasta. Ei toimi.
Virta riitti oikein hyvin, mutta suljin oli aavistuksen jäykkänä. Kokeilin muutamaan otteeseen ja totesin ettei kannata jatkaa ettei mene kamera rikki. Virtana oli kameran oma akku ja akkukahvassa litiumparistoja jotka ei juurikaan kylmästä välitä. Onneksi tuo toinen laite joka usein pakkasella hyytyy toimi moitteetta :) Kännykkä! Asiaan saattaa vaikuttaa, että sitä piti toppaliivin povarissa joka oli toppatakin alla joka oli toisen toppatakin alla.

Motonetin "jätkänkynttilä"
Tulisijalla kotaan sai noin nollakelin aikaiseksi. Lähinnä tuo oli vain kokeilua varten. Hyvä ilmansaanti mutta veto heittää kaikki kipinät voimalla kohti kattoa. Kamina on jo tilauksessa, mutta jokin "kannettavampi" ratkaisu pitänee keksiä siihen lisäksi.
Yö meni mukavasti eikä kylmä häirinnyt. Muutaman kerran sai asetella täysin jäätynyttä villabuffia uudelleen kasvoille.


Jokainen kovalla pakkasella retkeillyt tietää, että aamut on kamalia jos ei pääse samantien liikkumaan. Kaikki on jäässä. Kaikki on vaikeeta. Puolen tunnin kävelylenkki auttoi jonkin verran jäätyneeseen kroppaan. Makuupussissa olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa jos joku olisi kiikuttanut kahvikupin viereen. Sitten jännäämään parkkipaikalle...

Autolla mittari näytti, että kylmin lukema olisi ollut -35,7. Selvä, siinä lämpötilassa on varmaankin moottori ja akut. Eka starttaus ja ääni joka kuuluu kertoo totuuden. Muutaman sekunnin päästä on turha edes yrittää. Kaikki konstit käyttöön ja puhelua tutuille, akut sisälle viereiseen lomakylään lämpiämään ja odottelua kunnes voi taas kokeilla. Ei toivoa. Ei taida olla virrasta kiinni starttaaminen.  Auto jäi metsään ja retkeilijät taksilla kotiin. Vissiin muutamalla muullakin oli ollut ongelmia auton kanssa. Hinauspalvelun aika-arvio oli joskus illalla. Onneksi on vakuutukset olemassa, mutta hirveää säätöä ja puoli päivää odottelua se silti vaati. Nyt hiluxi taas hyrrää kevyesti kunhan vietti yön lämpimässä hallissa sulamassa ja nautti 2x 120€ akut aamupalaksi :)

Heti perään mökille "retkeilemään". Sisällä -17 astetta. Pikkuhiljaa sekin vuotava seula lämpöä pitää ja illalla olikin jo nollakeli sisällä. Ajankuluksi ihmettelemään Syötteen aluetta. Pakkanen ja kova tuuli--> hyvät kuvat 0 kpl, kännykkäkuvat 2 kpl.



Niin se jäinen mökki... Kaikki keinot käyttöön.

Tuikkuja. Lämmittää edes mieltä.
Keskuslämmitys. MSR XGK bensakeitin.
Tuvan ikkuna kun kaikki lämmityslaitteet on käytössä.
Sellainen oli se yhdistelmäretki. Yö ulkona ja kaksi sisällä joista ensinmäinen vähän niin ja näin olisiko ulkona vai sisällä.